tiistai 16. heinäkuuta 2019

Kymmenevvuojen vitelikko. (2160)

Puolleikillään on tullussanottuva, että ei tuukkäytyvä kalasa Naruskajojela, kusse onniin kaukana. Ja tosihan sonki, ohan sinne kolomekisattaametrijä Tukikohasta suorinta polokuva pitki.

Kuiten aattelin, että tarttee kävästä hakasemasa perholitkala muutama savuharri, kunolis korkattavana tuliterä teräksine muurikkaopasavustin. Sekäyp kuulema sekä Ukan sähkömuurikan että kaasumuurikan pääle, jokka molemmat löytyy Tukikohasta.

Kakspuolosen kakkulatku laitoin nokale, niijjovain sainkussainki kolome perhova liitettyvä runkosiimaan ninko entivanahaan. Eli vanaharakkaus ei ruostu.

Jakun oli ostettuna ihan tätähetkee varten muutama heittokoho, nin Ukkaharavaha oli valamis. Ja eikun kalalle. Haavi kainalosa.

Ekaheitola oli jo tärppi. Tokaheitola ei. Kolomannela heitola sitten halapa koho ilimotti, että puolikas kohosta ja painopallo jäivät jokheen. Ja varakohot kilometrijen tai ainakissatojen metrijen pääsä...Soli semmone yritys se. Mutta minä palhaan vielä sinne vitelikkoon. Son kymmensä vuojesa rehevöitynny nimpirusti, että vanahat heittopaikat on ummesa. Vallassaan.


Oli onnkes tuo valokuvvaajalinssi paikala, nin ei taas Ukkaa syytetä paskampuhujaks...

Tukikohasta kalastuskipinää roihuun oottamissiin tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti