Ei tule liijan tiuhaan kulettua Suoltijojen Pirtin maisemisa. Entiaikaan tuli, kuvvielä pääs autola ajjaahuruuttelemmaan sillasta ylitte jojen länspuolen kairaan. On tullu kulettuva sielä muitten kultamaila ja Mettähallin marjamaila. Ei vatukoisa, kussielä assuu kuulema kärmejä, mutta mustikkamaat sieloli aikannaan parraat. Korkijat hallalta säästyvät vaarallaijjat, vanahoja hakkuualuveita, misä kirvestä on surutta käytelty.
Käväsin viemäsä pari melojaa inkkarila meloon Pirtinnurkale. Jäivät miehet lastailemmaan kannootiisa tavarata ja vilipitömmeininki on laskija Suoltijokkee Naruskajokheen ja eelleen suvantopätkä Naruskata tuonne Siekapirtile. Siitä saattaa olla koskiossuuven ylisiirto Tennijölle, mistä on taas suvantoisempata ja rauhallisija koskija kohti Savukoskee. Saijan kautti tieten.
Joson karttaammerkittynä Suoltijojen ylitte silta, nin siihevvoi piirtää rastin, nou silta. Eikä taija tulla, kunei vanahaa korjattu tai aikannaan vaihettu. Sinälläsä outova politiikkaa Mettähallilta, kussillankautti pääsi ennen hyvile mettästysmaillekki. Liikelaitos ei vaan tuommosija rahoja korpitaipaleile sijottele. Ehkä sittejjoskus kahensaavvuojen päästä, jos aukoilta joskus hakattavvaa puuta löytyy.
Nysselevis sekimmistä Viskarssi lumikolasta mallit on tempassu...
Musevokammaa, kipasehan Jarkko hakasemasa maalimahhistorijan ensmäänen lumikola ja työkalupakki ruostumasta musevon vitriiniin...Sillattomasta sillampielestä.
Tukikohasta vihijeitä jakelemissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti