Neljäskö kerta tojen sannoo...

Nytollaan Mummelin kans lopetettu tältäkessää hillastamiset nelejä kertaa. Omat marjatkun on ollu lakkarissa jo aikapäivijä sitten, nin päätimmä, ettei jängile ennää tartte lahtijä. Ja kuiten taas lähimmä tänäaamuna. Oli syytäki, kujjouvuttiivvaivaamaan muutamata tuttuva pannuhuonehommila sihevviissiin, että hän ihte ei hillasuole joutannu. Nimpä taas uhrauvuimma ja eikun yläväle jängäle.

Soliki hyvä korpihillakähhäys. Tuosa Sätsivaarasa ommuutama korkijala asuva jänkä, josa Mummeli on sillontällön käyny hillasa. Ukale paikka oli uus kokemus, mutta kartalta kussen näki, nin heti saatto arvata, että sielä net marjat kasoo. Ja kasoit kans. Kolomesa tunnisa näppäsimmä viistoista killoo hyvvää korpihillaa, jotka lähtee huomenisa Pieksämäjen suunnile talavee ootteleen.

Nytonki vaarasa, että alavila jängilä ruotasee isompi poimuri, kunnet säätieteilijät on ennustellu hallaa. Sitei eelleenkään kaivattas, mutta vallassaan, jos tullee. Tuommosila tänpäiväsilä yläjängilä ei halla ainakaan ensmääseks vieraile, sovvarma se. Son kylymää täälä nytten, päivälläkkää ei mittarija saa yli kymmenenasteen. Nytki iltapäivälä on vajjaat kaheksan. Syssymmerkit on selevät. Ja hallampeleko.

Viiskilloo kahela ihimiselä tunnisa riittellee vauhiks ainakimmeilä. Kolomisen kilometrijä tehtiin jäläkijäki, niistä melekeen kilometri oli siirtymätä kuivala kankaala kohti hillamaata. Kunnon korvelaki net alakaa nyt olleen hyvälä mallila ainaki täsä Naruskankylän tasala. Tuntsala ei vielä, mutta enimmätosat saa sieläkin poimija. Elä tule halla, elä tule...

Tukikohasta hillavehkeitä taas varastoimissiin tähä.