maanantai 13. helmikuuta 2017

Tuppioppipäivä Tukikohasa.

Meleko harvinaisija vieraita oli pyhäpäivän ratoks Naruskala eilissäpänä. Entunevvirkaveli Repa toi puukkomestari Vasaran tullessaan Tukikohan peräluokkaan, misä muutamasa tunnisa mestarin opastamana synty tuppija ja tallenneltiin samala työvaiheita kuvina ja viteopätkinä.

Mestari Vasarala oli matkassaa kolomen tupen tarveaineet nahkalaukusa. Oli naskalit, ompelulankoja, kuvijointivermeitä ja väriainehija. Oli liimoja, puristimija ja pyykkipoikija. Ja jottaimmuutaki, eli tietova asijasta pääsä ja taitavat käjet.


Muutama haukiputtaalaisellähettämä löytöpuukko jostaki jokivarresta oli Vasaran käsisä saanu uuven tupen puolvalamiiks tehtynä. Siitä mestari opasteli ensimmuutamija työvaiheitten kulukuja. Ja samala alako tupen valamistamine lehmännahkakappaleela, jonka mestari oli värjänny valamiiks pajuparkkiliemesä. Ensmääne nahka muuttu tupeks reilusa tunnisa. Ja toisen tunnimpäästä ja alun kolomatta jäläkiin tupesa oli jo kuvijotkin painettuina.

Tuosson kuvija jokivarspuukosta, jokoli opetusvälineenä. Son pikkunen vähäninko lastempuukko, jota mestari arveli kansallispukupuukoks. Kuvija on alla. Net on hiukka iliman mittasuhetta, kun tuo puukko luonnosa on tosi pien, oikee pikkupoijjan toivelelu.




Vasaran työnäytöksejjäläkiin oliki sitte Repavvuoro alottaa elämäsä ensmääsen puukontupen teko. Kyllä näki, etton mies käsitöitä harrastannu, vaikkei niinkääppaljoo nahkahommija. Paitti tieten noitarumpuja. Hyvin käytti naskalihommat ja tikkijen solomimine kästyönä. Ja kolomen tunnijjäläkiin oli, uskokaa tai äläkää, valamiina miehen ensmäänen tuppi. Ja komija. Sei meinannu itekkää uskova, että tuommone tuli tehtyvä.


Ukka kirjottellee Vasararreisusta juttuva Puukkoposti -nimiseellehteen täsä lähiaikona. Kertoilen tääläki tupentevosta lissää, kuhan Mummeli saa kuvasa ja viteosa jonkullaiseejjärjestyksee.

Tukikohasta näkemästäähhuulipyöreenä vähävvieläki tähä.

5 kommenttia:

  1. Mikämikä noitarumpumies?? Repa? jo vain muusikon kiinnostus heräsi=)

    VastaaPoista
  2. Hyvä juttu. Tärkeää on, että perinnetaitojen osaaja siirtää tietonsa ja taitonsa jälkipolville. Ei ole helppoa uskoa, että Repan tuppi on miehen ensimmäinen. Taitaa Vasaralla olla myös oppimestarin taipumuksia.

    VastaaPoista
  3. Noitarumpurepan yhteystiedot saa vaikka sähköpostilla Ukalta. Tukikohta on takavuosina ollut monena, eli myös noitarumpukurssin pitopaikkana. Yhdenkin viikonlopun aikana Tukikohasta lähti kotikuivatukseen 27 noitarumpua, tekijöitä oli 17. Eli ei mitään tillintallintouhua, kun asialle aletaan...

    Repa oli kurssin pääopettajana, vaikka eilen oli uudessa lajissaan oppipoikana. Mestari Vasara taitaa olla muutamaa vuotta Repaa nuorempi, mutta oppimestarina oleminen ei ikää katso, kun asiansa osaa. Nuori opetti vanhaa, kuten elämässä joskus tapahtuu.

    Hieno oli ensimmäinen tuppi, kuten kuvakin todistaa. Tilausta varmasti olisi tupentekokurssillekin, joka kuitenkaan ei tässä vaiheessa ole kalenterissa.

    Ukka

    VastaaPoista
  4. Kaunista käsityöperinnettä, tätä ei ihan joka pojan kohdalle osu. Noitarumpu voisi kiinnostaa, mut taitaa olla niin suolaset hinnat etten kehtaa:)

    VastaaPoista
  5. Irjalle voisin todeta, että noitarummun tekeminen omana työnä meillä pidetyllä kurssilla maksoi per rumpu aika lähelle satasen paikkeilla, mutta tapahtumasta on muutama vuosi aikaa. Eivät ne tarvikkeet niin hirveitä maksa. Käy vilkaisemassa Keminmaan Nahkatarvikkeen sivuilta, niin löydät tämän päivän hintatasoa poron rumpunahalle ja siellä saattaa olla kaupan kehätarvikkeitakin. Ja eikun tekemään...

    Ukka

    VastaaPoista