perjantai 3. helmikuuta 2017

Aurinkova viijentoista kilometrin päässä.

Rakensvat aikanaan tuohon Tukikohasta etelään poikittain tuommosen Kuukkumaharjun. Son sevverran korkija maakasa täältä etelään kattoissa, että näinä aikona, kun aurinko jo nousee horisontin ylitte, nin vielä ei mollukka jaksa nousta harjun pääle.

Onneks tätä puutetta pääsee korjailemmaan, kuhhyppää Leksukserrattiin ja hurhauttaa Kotalankylälliepeille vanahan kaatopaikan kohille. Sielä se näkkyy mollukka, kuppilivetöntä kelijä kohale sattuu. Jase nousee sieltä kattoin jo Vanahankissallan kommeitten tunturijen yli. Son kevvääntulova se.


Palluumatkala kotijo aurinkoarmas muistuttaa ittestäävvielä Kerekkäselän suorala. Ukavvanahasta pirssistä alakaa tosin repsikampuoleisele peilile tulla ikävuojet täytee. Siitei kohta näje aurinkova, eikä mittäämmuutakaa. Paitti vijolettijä, joka levijää muutamammillin päiväsä aina sillon, kujjoutuu jäitä sähkölä peilistä sulattelleen. Menneekhän tuo takkuuseen, vuosmallin 2001 autosta. Tarttee kysyvä...



Kuskimpeilistä saa vielä mollukasta silimät suittirenkaaks.

Tukikohasta maakunnampääkaupunkiissuunnistamissiin tähä. Aamuhämärisä.

2 kommenttia:

  1. nääpistin näytönsäästäjäks tuonm eka kuvan, on siinä mollikkaa...=) Kiits..

    VastaaPoista
  2. Täältä saa kuvia käytellä haluamallaan tavalla. Levitykseen jos lähtee, niin somaa on, jos kuvan lähde ilmoitetaan. Tuokin kuva on kännykkäroiskaisu omalla kännykälläni, eli taiteelliset vaikutelmat ovat puhtaasti luonnon kauneutta, johon meillä kaikilla on jonkunlaiset oikeudet.
    Ukka

    VastaaPoista