lauantai 10. syyskuuta 2016

Sarjassame kelevottomija vararenkhaja kairasa...

Solekko heläyttää renkhan alle peräpaksista, jos pirssistä renkas tyhyjennee. Nimmeilä. Muttei kaikila.

Pienelä aikaa on saanu Tukikohta toimija nelejästi kummivirmana. Nykyautoisa kuneiole vararenkhaana muuta ko joku heleveti vaahtopullo ja pikkunen ilimapumppu, jolla tiukasa paikasa ei tehe mittään. Eikä täälä vaaholakkaa mithän tehe. Paitti ehkäsyvaahola.

Yhteejjapanilaisee tojotaan lainasin Mummelin Suparusaparosta peltivanthela olevan kesäkumin. Soliku lottovoitto, että vanne passas sen tojon pulttijakhoon. Ei tarvinnu mettämiehelä lähtee kairaa kohti linkuttaan semmosela olemattomala moporrenkhala. Soli joutunu vaihtaan serrenkaan, kuse entune oli saanu kivestä reunaasa nimpahasti, ettei sitä täälä voitu paikkaila. Nytei Mummelila vuorostaa ole varapyörää, mutta sille ei asijasta puhuta mittään. Keskiviikkoo asti mennää riskilä...

Eilisä ehtoola soittit muutamat Kallelaammenijät, että takatielä pihisee volovosa takaratas. Sovimma rehvit aamuks joko mökile tai Tukikohan pihale siitä riippuin, saako het sevverra maalimaa renkaasee lelupumpula, että pääseevä tänne Ukan luo. Ja tupelespaikkasarjalluo. Semmone löytyy tältä kartanolta aina. Janepääs.

Löysimä volovorraattaasta kaks reikää. Kiventekemä yks. Ja yks naula. Melekeen samala kohtaa. Niitäko vähäaikaa rassattii reikäviilala ja tempastii reikiissit kamelimpaskat, nijjovain. Taas lähti yhet karhummettämiehet kairoja kiertään.

Yhele toisele mökkiläisele Ukka löys leksuksevvararenkhan jokuaika sitte. Soli kans puhenu oma renkas ja tyhyjenny ja menny sököks. Onneksi oli sama tuumakoko ja levveyski, jote eiku taas matstamerkkine pirssi tunkivvarraan tiellaitaa ja Ukka kirkole vaihhattaan rekasta tilale. Ja taas matka jatku ja mökkiviikko pelastu.

Täälon ollu tuo meijän tie vähä helevetihhuonosa kunnosa montuila jo kauva. Liika kauva. Myö sitä soiteltii sinne palavelunummeroojjo koko kylävväki. Noli isoja net reijät. Ja teräväreunasija. Niisä niitä särky.



Ja nytko tuli sittevviimen lana, nin nyt siinon kivijä. Ja net rikkova renkhaja. Ainaha niitä särkyy, mutta vanhoisa autoisa ainaki entiaikaa oli aina varapyörä. Nytei kaikisa ole ejes mihillaittas varapyörää, vaikka halvais. Kannattas kuiten laittaa, kunei täälä ole huoltoasemija eikä korjaamoja. Ei ainakaa viikollopusin. Ja nykki on väkijä liikkeelä ihammahottomasti.

Vielä jäi Ukale muutama kamelimpaska. Vaikken tienny, että net onniitä, ennenkö tuli volovommies jostaki Kokkolastapäijja sano, että kamelimpaskoja net on.

Tukikohasta kompura ja kampelimpaskat ulukoetteisesä valamiina oottelemissiin tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti