Jos verotusta koskevat kirjoitukset eivät kiinnosta, niin lopeta tähän.
Tämä lyhyt juttu olkoon opiksi ja ojennukseksi niille, jotka tarkistelematta ja kyseenalaistamatta mitään maksavat kaikki laskut, mitä eteen kannetaan. Meillä ei ihan vielä asiat niin huonolla mallilla ole ainakaan, kun puhutaan verotukseen liittyvistä nykyistä vihittyä vaimoani tai itseäni koskevista asioista, joista nyt kerron sanoin, en kuvin.
Perjantaina meille tulivat verotuspäätökset verovuodelta 2015. Omassa päätöksessäni ei kertalukemisella ilmennyt virhettä, kuten ei tämmöisen palkansaajapuolella eläkettä suht säännöllisesti saavan kohdalla pitäisikään ilmetä. Verotus kohdallani oli edellisten vuosien tapaan mennyt käytännössä tasan, kun minulle palautetaan 16,26 €uroa. Entisessä elämässäni olisin ajatellut, että sehän on puolitoista pulloa Fontana di Papaa...
Toisin oli emännyyden kohdalla. Hänen verotuspäätöksensä ilmoitti tylyhköjä lukemia laskelman ja maksulappujen muodossa, kun jäännösveroa määrättiin maksettavaksi 896,38 €uroa. Se kuulostaa nykyrahoissa jo aika isolta summalta rahaa. Ainakin meillä.
Noh, eikun tekemään yksinkertainen vertailu vuoden 2014 ja 2015 verotuspäätösten välillä. Puolessa minuutissa selvitin asiassa virheen, joka jäännösveron on aiheuttanut. Paperit kun laittaa rinnakkain, niin sen verran siinä aikaa meni, ja menee, tekeepä tarkistuksen kuka vain. Sisälukutaitoinen.
Virhe näkyi vertailussa hetikohta. Matkavähennykset oli jätetty kokonaan vähentämättä viime vuodelta. Ja kun täällä kaukana kaikesta asuu, niin matkavähennysten kokonaisumma ei ihan pieni ole, kun kuukausipalkkaa haetaan ajamalla päivittäin vähintään 100 kilometriä, usein enemmänkin. Vähennysoikeutta ilman omavastuuvähennyksiä kertyy meidän Mummelille rapiat 5000 €uroa vuodessa, 2015 summa oli ja on 5040 €uroa.
Mielenkiintoiseksi asia meni ja menee, kun nykyjärjestelmässä aletaan verotustamme toimittavalta taholta verohallinnosta selvittämään, löytyykö virhe, ja jos löytyy, niin kuka teki minkäkin virheen. Ei meinannut puhelimeen vastanneelta naisihmiseltä saada mitään selkoa siitä, missä virhe on tapahtunut ja kuka sen teki. Ei hänestä saanut irti, onko vähennysliite ensinnäkin kulkeentunut käsittelypaikalle vai ei. Vartin etsiskelyn jälkeen selvisi, että tieto vähennysvaatimuksesta on heillä, mutta selitystä ei tullut siihen, miksi vaatimus oli jätetty koneille syöttämättä. Vielä mielenkiintoisempaa on se seikka, että jos verovelvollinen ei virhettä papereissaan huomaa, vaan maksaa, mitä pyydetään, niin veronsaajat valtio ja kunta pitävät oikeudettomasti liikaa maksetut rahnat omanaan, ja piste. Tähän lopputulemaan me sen langan päässä olleen ihmisen kanssa lopulta tulimme, kun asiaa häneltä kurillani tivasin. Aika kummallista, eikö?
Ennen aikaan asiat olivat hiukan toisin. Pienellä paikkakunnalla ainakin. Kaikkien palkansaajien, yrittäjien, maatalouden harjoittajien ja perintö- tai lahjaverotettavien asiat käsiteltiin verolautakunnassa. Ukkakin on nähnyt tätä touhua läheltä ainakin viidentoista vuoden ajan, kun olin valtion ja kunnan veroasiamiehenä, eli edustin kyseisissä puulaakeissa veronsaajaa. Siinä hommassa oppi, miten verotus oikein mennessään toimii. Ja miten ei joskus toimi.
Esimerkkitapauksessani olisi Sallan verotoimiston valmistelija laittanut, kuten tapana oli, palkansaajan uuden ja edellisen vuoden veropaperit rinnakkain, eli olisi verrattu aikaisempaa verotuskäytäntöä uusimpaan. Valmistelija olisi hoksannut aivan varmasti, että hei, tämä verovelvollinen on hyväksyttänyt edellisessä verotuksessaan sen oikein mennessä puolenkymmentä tuhatta matkavähennyksiä, jotka on kaiken lisäksi asianmukaisesti eriteltyinä perusteluineen esitetty. Mistäs johtuu nyt, että hänelle on uusimmassa verotuspäätöksessä tulossa vajaa tonni lisämaksua, vaikka tulotiedot ja muut perusasiat ovat edellisen vuoden tapaisia. Tai jos valmistelija ei asiaa olisi huomannut, niin verolautakunnassa esittelijänä toiminut verojohtaja olisi päätösesitystä tehdessään tarkistanut, että isohkolle veromätkylle löytyy perusteet.
Tämän päivän verotustäti langanpäässä tuumi, että ei ole mitään mahdollisuuksia sellaisia vertailuja tehdä sinä lyhyenä aikana, minkä valmistelu kestää nykyurakkavauhdilla. Eli paahdetaan vain, ja olipa lopputulos mitä vain, niin pahvit tulostukseen ja postiin. Vähän samaan tapaan kuin kaupan kassalla nykyään, kun siellä ei kassa huomaa, vaikka loppulasku olisi summaltaan pielessä jompaan kumpaan suuntaan oikeasta vaikka kuinka paljon, niin summaa pidetään oikeana. Ja jos kaksi tyhmää on maksuliikenteessä naamatusten, niin virhe menee läpi ja joku kärsii nahoissaan.
Tämän päivän kuivahkon oloinen keskustelu verotädin kanssa johti siihen lopputulemaan, että hän kun löysi virheen tietokoneiltaan, niin asia oikaistaan verovelvollisen tarvitsematta asiassa tehdä muuta kuin odottaa, että lokakuun loppuun mennessä hänelle lähetetään uudet päätökset uusin maksu- tai palautustiedoin, kunhan kone asiat korjatuilla tiedoilla laskee. Hyvän tavan mukaista olisi virheen tehneen tahon puolelta ollut pyydellä edustamansa yhtiön puolesta anteeksi virhettä ja vaikka olla tyytyväinen asiakkaan puolesta siitä, että nyt verotus meni oikein. Ellei sitten tarkemmassa tarkastelussa lisää virheitä löydy.
Kiitokseksi edellä kerrotulle tädille voin kertoa, että hän antoi Ukalle tietoja Ukan puolison verotusta koskevassa asiassa ilman, että puolisoa olisi käytetty luurissa sen vertaa, että verovelvolliselta itseltään olisi varmistettu tietoja voivan muulle kuin asianosaiselle antaa. Sen verran vakuuttavasti Ukka asian osasi tädille esittää. Oikean asian.
Tukikohasta palautettavan summan suuruutta maksun sijaan odottelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti