Ja sittemme ryypättiin.

Orpo olo on ollu kolomevviikojjäläkiin, kunei ole ennää lapsosten hyörinää, eikä suita ruokittavina. Nooh, lapsostejja lapsosten, kulukijoita kuustoistavuotijaita, eli melekeen aikasija. Mutta kuitenki täälä hiukka meitinki vastuila kaukana vanahemmistaajja tyttö- ja poikaystävistää. Jos niilä vielä semmottija on, ei meilä ainakaa nuisa vuosisa...

Seittemältä lauvantakiaamuna laitto Kuningas Heleminen vilikun vasemale meijän postilaatikola. Ja nokka kohti etelätä. Näkemiin ja uusijen joukkojen kans tapaamissiin taas tulevana vuona, jos eletää. Taitaa olla kohta viijestoista peräkkäine syksy Helssinkin Steinerkoulule.

Mummeli oli tieten maalikylisä käyvessään ostannu kuohuvata. Soli semmosevvuoro ehtoola eile saunajjäläkii. Hyvvää son tuommone mustaherukkaliemi, vaikkei siinä alakoholista mittään tietova olekkaa. Eikä tartte, ninko tijätte.

Ja hyvät oli ehtoola nukkumaammenorituvaalitki. Ukkaa närästi nimmaanperkeleesti. Eisollu se marjakuohuliemi yksinnään, vaammyö vejeltii naamaan illansuusa suolaläskiin tehty poronkäristys ja semparina kermala höystetty imeläpuikulaloora. Oli makosata sekki, kunei liijon ole rauhasa syyvä saanu pijempään aikaan. Ja jäläkiruuvaks tieten eelliseltä ehtoolta kermavahtomarjarahkaa, hyvvä seki.

Ei auttannu tuplasatsi neksijumija, vaan piti puoliltaöiltä hyökätä köökkiin ettimään ruokasuutaa. Ja löyty. Pari ruokalusikkata sitä naamaan vesilasisa. Vielä yks ylianosneksijumi ja sitte taas varovasti koittaa vaakatassoon. Tunti siinä meni, ennenko uskals sähköpatjaa sevverra alemmaks laskee, että pysty kokkeileen vettää nahat silimile.

Eikhän tuo ala lokakuusa helepottelleen. Tars nimittäi mennä kursituttaan suolemmutkaa jostaki tuolta ruokatorvesta sevverran kirijämmäle, ettei pitäs sejjäläkii närästellä. Eikävoi kuulema oksennella, ainakaa kaikki leikatut immeiset. Yksilöllistä, sano lekuri kevväälä. Siinäpä viisammat ja taitavemmat kursikoot läpät ninko parraksi näkevä. Sonnärästyski semmone vaiva, että enpäs suosittele pahimale vihamiehellekkää...

Nymmyö puretaan kuiten muutama petipaikka pois nuista nelejästäkymmenestä. Mettämiehijä alakaa kertyyn ensmääset huomisesta etteenpäijja sitte niitä piisaaki lokakuulloppuun millon enempi, millovvähempi. Lintuja täälon kuiten vähempi, ninsannoo kaikki, ketolennähäny ja puhutellu lähiaikona. Mutta ohan täälä hienot metästysmaat ja hirvikärpäsijä nolla, että voihan sitä nauttija siitäki. Ja kuka mistäki.

Tukikohjasta suutapurkki tietopaikasa tähä.