Suksi, suksi ei luista mihinkään, varsinkaan...

jos se on keskeltä poikki. Aivan alkutaipaleella eiliselle Haaga-Helian hiihtoporukalle tuli ongelmatilanne, kun muutaman ojan ylityksessä oli yhdeltä matkalaiselta katkennut suksi irtipoikki. Siteen alta katkennut suksi on tietenkin korjaamaton paikka. Selvä juttu on, että viikko yhden suksen varassa on liian pitkä aika olla muiden vedettävänä ahkiossa, joten eikun puhelinsoitto Tukikohtaan.

Sallan suksikaupasta ei metsäalan suksia tällä kertaa löytynyt, joten Ukka ajoi muutaman rajavartiomestari eeveepeen pihapiiriin ongelmaa ratkomaan. Ratkaisu löytyi noin sekunnissa, kun talon autotallin seinustalta siirtyi metsäsuksipari Lexuksen sisuksiin.

Tunteroinen vähän toista tästä, niin suksipari seisoi tienpalteessa pystyssä Tuntsalla. Pikku pussukassa suksien kanssa oli myös yksi Tukikohtaan unhoittunut otsalamppu. Ja inhimillisenä ihmisenä Ukka laittoi pussukkaan vielä pari tölkkiä Sandelsin urheilujuomaa sille kaksikolle, jonka tehtäväksi oli määrätty varasuksilähetyksen haku Nuoluskurun laidalla sijaitsevaan ensimmäiseen yöpymisleiriin iltapimiässä.

Tuntsan tie oli vielä loistavammassa kunnossa kuin aiemmin päivällä ryhmää maastoon vietäessä. Auraustraktori siipiauroineen ja linkoineen oli nimittäin juuri aurannut tien edestakaisin samalla sitä levittäen, joten tosi leuhkaa oli päästellä pirssillä kairaan.

Jos et koskaan ole Tuntsan erämaa-alueella keskellä talvea päässyt käymään, niin nyt kannattaa paikata aukko sivistyksessä, kun tie on auki. Taivasta myöten.

Tukikohasta liikenneruuhkia odottelemisiin tähän.