sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Naruskan maalintukatsaus

Täkäläinen väestö puhuu maalinnuista. Kirjanoppineet ja ehkä viralliset tahot puhuvat ja kirjoittavat metsäkanalinnuista. Puhutaan myös kanalinnuista, mutta silloin ei tarkoiteta kuitenkaan mitään sellaista kanalintua, jota löytyy hunajamarinoituna kaupan lihatiskistä.  Kaikilla nimikkeillä tarkoitetaan metsoa, teertä, riekkoa, pyytä ja kiirunaa. Listasta saattaa puuttua joku, mutta oleellisimmat on tuossa lueteltu.

Maalintujen kannat vaihtelevat vuoristoradan lailla. Hyviä vuosia seuraa yleensä romahdus, jonka jälkeen taas alkaa uusi nousukausi. Hyvät ajat ja huonot ajat vaihtelevat pituudeltaan, eikä kaikista kannanvaihteluihin liittyvistä tekijöistä olla aina lähellekään yhtä mieltä.

Kuluva vuosi 2011 näyttää erittäin hyvältä ainakin, jos sitä verrataan kolmeen tätä edeltävään vuodenkiertoon. Kolmea aiempaa huonoa vuotta edelsi puolenkymmentä hyvää vuotta. Joukossa oli myös huippuhyviä vuosia. Paikallisestikin kannat vaihtelevat. Jos siihen ei tuhatta syytä ole, niin aikankin sata. Ja jos ei sataa, niin kymmenen. Tai yksi. Sekin riittää.

Naruskan alkukesä, eli maalintujen pesintäaika, oli säätiloiltaan tänä vuonna suosiollinen. Kylmää jaksoa ei ollut. Kylmyyttä pidetään yhtenä pahimmista vihulaisista poikastuotannolle. Ei ollut myöskään hellettä, jolta täällä pääsäännön mukaan pelastutaankin aina ja iankaikkisesti. Kolmen päivän jakso hellettä oli kesäkuussa, mutta se teki vain hyvää kaikelle kasvulle.

Matkailuyrittäjän näkövinkkelistä hyvä maalintukanta poikii syksyaikaan majoitustuloa. Mökkien ja muidenkin majoitustilojen varausasteet kiipeävät heti sen mukaisesti, kuinka pitkät metsästysajat milläkin alueella ovat voimassa. Metsästysaikojen pituudet taas riippuvat riistan määristä. Kaikki siis vaikuttaa kaikkeen. Ymmärrän hyvin sen, että ei metsästysken harrastaja tarvitse majoituspalveluja, jos hän ei pääse metsästämään. Ei ne hellapoliisit kotoa minnekään päästä, jos mitään laillista syytä A-luokan ajalle ei ole. Mettämiehet mornottavat akkainsa kainaloissa kotona ja matkailuyrittäjät pyörittelevät peukaloitaan vielä toimettomampina, mitä muutoin. Niin se menee. Ja niin sen kuuluukin mennä. Se on sitä vaihtelua, jota ihmisen sielu ja ruumis kaipaavat.

Tarttis varmaankin kehittää semmoiset korvaavat ajankulut niille ajoille, kun metsästettävää ei ole. Sehän voisi olla meidän matkailueurojen kerääjien uusi laji. Silloin voisi vaikka puhdistuttaa ja kiillotuttaa aseita. Tai järjestää vaikka ampumakilpailuja. Tai maalintumiesten pitäisi vaihtaa lajia ja tulla metsästämään vaikka karhua. Tai jänistä. Tai voisihan niillä peluuttaa vaikka biljardia. Pidellä tikkakisoja ja olutfestareita. Tai ruuanlaittokurssin. Tai siivous- ja ikkunanpesukurssin. Semmoisen vaan minkä tahansa, että pääsisi kuitenkin lähtemään kotoa pois. Kyllähän se akkaväki päästää, kun osaa perustella. Ja Ukka voi hakemusta puoltaa, se on varma.

Ainahan tekemistä löytyy. Tänä syksynä ei korvaavaa tekemistä tarvii miettiä, koska nyt on metsästettävää. Kunpa vain kaikki halukkaat saisivat ne pakolliset luvat. Niin metsästysluvat, lomat, luvat kotoa. Ja kaikki muutkin asiat lunstiinsa niin, että pääsisivät tekemään sitä, mikä mellevältä tuntuu. Mettästäminenhän on ihan ekaksi mukavinta hommaa niistä, mitä housut jalassa tekemään pystyy.

Tukikohdasta tähän.

1 kommentti:

  1. Ukalla taitaa mennä hellan ääressä tämäkin pyyntikausi.

    VastaaPoista