Nitkahti tuossa muutamana aamuna ristiseläsä joku välilevyntapanen. Kohta oli tulehus levinny johonki issiashemonsuunnile. Vimovoon piti turvautuman.
Siinä kunnosa ei haluta lähtee koirarruokintareisule, kun poloku antaa jalan alla periks varottamata. Selekävaivat ei semmosesa rämpimisesä parane. Niimpä jätin Rihlarruokinnan parikspäivää terveemmäle immeiselle Tukikohasa, emännäle. Hän se suivaantu tännään kans sielä polanneppolula, kun putos paritkerrat haarujamyöten hankeen. Vielä se sieltä kuiten kotijoppääs.
Aattelimpa tehä pienen saunalämmittelyliikunnan lumilapijon kanssa. En yrittänykkään alakaa maatamyöten polokuva vanahan polanteen kohalle kaivaan, vaan alootin puhtaasta kinoksesta poluvvierestä. Soli oike ratkasu. Lumi on nimiitäin läpikostijaa ja sopevampehmosta. Lumilapijollevveyttä synty hikkeentulemata vartisa. Mummeli ei uskonnu väylän kopile nyt olevan valamis, kunen ollu kauvaa ulukona. Onneks kuvasin liikuntasessijon...
Eppäilen, että kelekkakelit alakaa kohta olevavvörpii täsä kairasa, josei kylymene. Ennuste tosinnäyttäs, että saattaa tulla pakkastaki. Tulis vielä melekovarmasti hankikelit, kuttuliski yöpakkaset. Toistametrin hankiku jäätys läpi, nin olishanse jottain se. Ijes puolvälliin.
Tukikohasta kattolumija takapihalta vieläki oottelemissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti