tiistai 18. helmikuuta 2020

Ihmeliiteri. (2094)

Sitei Kallelan puuliiterivarastova parraala tahollakkaan voi sannoo kovin hääppösesti tehyksi. Verottajammielestä son tieten arvostettu kiinteistöverolandian tavammukkaan korkijalle kuimmikä. Son semmosista lautatähteistä kyhätty. Ja kersojemmaalama. Omijen.

Siinon tasakatto ja rakennelujjuuvet ojjääny meleko vähäle laskemisele. Ja jokavuos siton saanu peljätä, että kaatuukhan tuo läjjään ninko korttitalo.

Mutta son kestänny kaikki tuulet ja tuiskut. Ja nytei kukkaan muu huolehtinnu siitä ja sen kestävyyvestä kuin Moilas-Jussi, joka käväs mökkiperälä linkousreisula. Onneks hää soitti Ukale, että taitais olla tyhyjennyksen aijjat, jos meinataan liiteristä puuta oven kautti hakija...

Ja eikun talakkari töihin, Ukka Matinpoika nimeltäsä. Kukapa sinne muukhan.

Son suunnilleen kolomekkertaa viismetrijä ulukomittoiltasa. Ja sieloli katola viskarssin pistolapijommitta korkeuvvestaan lunta. Eli samat toistametrijä, mitä täälon jokapuolela. Ja hyvihhän tuo kesti vielä satakilova Ukkaa aina sille nelijölle, misä lapijo heilu. Tunteroinen siinä meni ja hyötyliikunta tälleppäivää tuli tehyks samontein. Hyljehaalari iliman villapaitaaki oli selekeesti liikaa, mutta tehtävä se homma oli, eikä kannate jäähä lisälumija ennää sinne oottelemmaan.



Tukikohasta vieläki hikijäpukkaamissiin tähä. Vanahuus ja rapakunto. Ei vaiskaan. Hyvä sessijo.

1 kommentti: