Meinas lauvantakiehtoola lapsellikoile tapahtuva pikkunevvirhe, kuppiti Aarni saaha pysyttelleen poies etteisen ratekisista vaiheista. Oli nimittäin maalipurkit auki ja nuoripari alottelemasa vaativija maalaushommija.
Aarni, kaksvee ja heinäkuusa kolome, oli saanu jostaki kässiisä maalitelan. Ihan oikijan, semmosen pienen. Ja se ilimotti kaikile kuuluvala äänelä, että MINÄ MAALAAN NYT! Ihan oikija kolomensanan lause, ja se poika pystyy no neljänki ja viijenkissanan lauseen tuottaan.
Met kaikki tiesimä, että virhe on tapahunnu. Son semmonen jäärä, että josson päättänny jottain tehhä, nin tekkee kans. Ja turha on yritelä mennä kielteleen, tappelu tullee ja semmoset känkkäränkät, että altapois. Maalipurkit avoina oli nähty...
Nimpä Aarnile kiikutettiin etteiseen kahemmetrin sittemäntuuman lankku ja sanottiin sille, että sää maalaat tuon. Ja sai se maalatakkin sitä sevverran, että lapsellikat kerkis kehittään seuraavat hommat ja saamaan seuraavat kiinnostukset siirtyyn pois maalihommista. Tuttuva, tuttuva varmaan kaikile, jotkon lasten kans tekemisisä ollu. Ja voimma sannoo, että täson poika, jollon enempi ommaa tahtoo kuin huonola aikuisela...
Tälle ehtoole kottiuvuima Mummelin kans antosasta viikollopusta. Ja ehtoola tuli kuvat ja viiteot valamiista etteisestä kaikkine listojemmalaamisinneen ja kiinnittämisinneen, eli valamista tuli. Eikä oikeenhyvin olis veivaireita vahtimalla ehkä Raisalta ja Kallelta tullu...
Tukikohasta jouluks Tapijonkyllään seuraavankerran suunnittelemissiin tähä.
Parempi näin, kuin vain kieltää ja mitäs, jos sitten Isona, saakin maalailla ihan oikeillakin Työmailla, saaden siitä jopa Fyrkkaakin ja tulihan kaupanpäällisenä Vastaus myös Joulunvietosta ihan kysymättäkin. Hyvää Myöhästynyttä Itsenäisyyspäivää myös täältä toivotellen Tasapuolisesti.
VastaaPoista