Kallelan kuistille meinas tulla noutaja.

Tulipa tälleaamuva pikkuvipinää aiheutellu puhelinsoitto Kallelan parilta asukilta. Suvikelin myötä oli alakannu nitisemmään ja natisemmaan kuistila sevverta, että asukit olit alakannu tutkiin asijaa. Ja oli syytäki. Kuistin katola ja isola katola olevat talaven lumet olit alakannu hilijolleen pyrkijä vysiikallakijen mukasesti liikehtimmään maata kohen.

Sielon kuiten pellisä talavejjäläliltä muutamasentti jääkappurata, joka huonosti irtoilit. Ja valakosta kun katola on, nin kylymän kuistin katolta ei meinannu tavara lähtijä liikkeele. Ja tuli painetta ylläältä ja se alako irrottelleen kattorakenteja kuistista, netkun on naulattu hirsseinään kiine.

Ei se nin hiijenkaukana ollu, ettei kuisti irronnu seinästä, mihin net vasapuut on naulattu kymppituumilla. Onneks saimma mökkiläispoikain suosiolisela avula ratkottuva lumija nin, että ensiks tyhjeni kuistinkatto ja sittevvasta kattolappeelta. Nyppittää painela osteleen kakskytäsenttisiä täkkipulttija ja vejätelä net seinävasat takasin asemiisa. Ja jäähä oottaan seuraavaa erikoistalavee...Ensmäänen suvikeli huhtikuuvviijes.

Tukikohasta vähemilä kirvesmieshommila onneks pääsemissiin tähä.