Hyvät kuvattavat, huonot kuvat.

Lintuhavvaintoja on isommasta pienimpään. Eilissäpänä varmat havvainnot västäräkkisestä. Se yritti iskee peipposta tuosa pihahaavasa. Ois taas tarvittu putkee, ettolissaanu kunnolista kuvaevitenssijä. Sonykännykkää mainostaavat hyvälä kamerala, mutta ei sillä saa näjemmä kuntokuvvaa kaukana olevasta pikkutipistä.

Tuo suttunen pikkutipi on kuiten västäräkki, jonka tunnistus on tuhannerrosentivvarma Ukalta. Se peipponen ei alakannu västäräkin kans millekkään, vaan lens omijensa luokke.

Samalle päivää oli sittellintuva kamerankuvakulumasa puolenkytäkilloo. Yksinäinemmetto, ukkosemmonen, teikkaili Naruskantielä Kuukkuman tuolapuolen. Se juoksenteli tiemposkeehhankeen, jokei kestänny sen alla yhtään. Sinne painu mettonemmunijaan myöten hankeen. Sittesse lehahti viimen siivillesä ja häipy petäjikköön.

Ei vuojen luontokuvakisasa saata mitalile päästä, joten ellähetä sinne...

Joka nuista mustammetton löytää, nin löytää. Ei tartte lähiaikona pekseiverssille aikoja tillaila.

Tukikohasta lissää linssilutheja pällyilemissiin tähä.