Meinottelin ostaa oikeen kotimaista alakuperrää olevan oksashan, muttei niitollu Kuusamosa myynnisä silleppäivää, kun sielä muutamana lauvantaina käväsin. Ostin sitten semmosesta Jessikaupasta hiukan hempulinnäkösen vehkeen, jota kauppijas kuiten kehu hyväks. Niihännet aina.
Siinon samasa varresa oksasaha ja semmonen oksaleikkuri. Se leikkuri toimii semmosella periaatteela ninko jokkumuutkin narustavejettävät, eli vejä narusta, nauti kesästä. Vai mitese meni...Kolokytäviis eerova sai pulittaa.
Mutta sepä osottautuki monneen kertaan hintasa väärtiks. Eikä sitä sahhaa tartte käytellä olleskaan. Oksaleikkurin kun pujottaa oksan yläpuolelle ja vetasee nyöristä, nin oksaa katkee, ettei huomaakkaan. Tarttee vaan varova, ettei tipu niskaan...
Mökkitieltä ruotasin tännään vartisa kymmenkunnasta puusta net oksat, jokka linkousta haittas. Ekolokinevvehje tuommone leikkuri. Ei tartte kuulosuojaimija. Käsisä pittää olla hiukka virtaa, että saa katkeemaan, mutta on se vinokiikari laittannu siihen semmoset välitykset, että kolomenpeukalon paksuiset tuoreet, jäiset ja kuivat oksat napsahtellee poikki ninko tulitikut. Vars on vankkaa metallija, aika painavaki, mutta ei vaikee jatkettava. Ukammittanemmies ylettyy iliman tikkaita sopukorkeuvelta oksat katkoon.
Mummeli otti oksijenkerruun välisä pätkävvideoo, ettei taas valehtelijaks haukuta, ninko herkästi käyp.
Tukikohasta seuraavaa savottata oottelemissiin tähä.
Hieno video ja varmasti hieno kone, mutta vie toisaalta varmaan aikaa sahailla niitä oksia sillä, kun on käsikäyttöinen, eli olisikohan akkukäyttöinen toisaalta kätevämpi vaihtoehto, jos pitää sahata paljon kerrallaan ja ehkä Sokeakin, voisi tätä käyttää.
VastaaPoista