Sattui muutama tuttavapariskunta Sallasta olemaan marjaretkellä Naruskalla. Heille kerääntyi samasta harjusta tänään kotiin viemisinä vajaat kymmenen kiloa tätä herkkua.
Jonkun verran alkavat muutamat löydetyt sienet jo menemään yli, mutta priimaa löytyi vielä koreihin vaivatta, kun hiukan jaksoi lokkailla, kuten paikallisesti valitsemisesta puhutaan.
Mummeli oli matsutakeen netissä tutustuessaan löytänyt arvion, että runsaslukuisesti tämä sienilajike esiintyy keskimäärin kymmenen vuoden välein. Sattaa pitää paikkansa. Sinällään harmi, jos näin on, koska todella maukkaasta sienestä on kysymys.
Loppusuora häämöttää sienestykselle siinäkin mielessä, että ilmavirtaus on parasta aikaa pohjoisen puolella ja taivas on iltapäivän aikana seljennyt pilvettömäksi. Hallalla uhkailee säätieteilijä, eikä välttämättä ihan väärässä ole. Matsun kasvupaikkaa pikkuhallat eivät kuitenkaan uhkaa, kun ne ovat korkeiden harjujen yläosien asukkaita.
Liikuntapuolta on näillä muutamalla sienireissulla saanut Ukkakin sopivasti. Polvet vain muistuttavat vanhoista vaivoista, kun rinteiltä siirtyy kotiportaisiin. Josko polven lihakset hiukan olisivat hillasoilla ja sienirinteillä saaneet täsmäliikuntaa, että ne pelittäisivät vielä seitsemännelle kympille siirtymisen lähestyessä...
Tukikohasta sieniä vielä huomennakin säilömisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti