Japanin keisarin herkusta on tullut kaikkien evästä. Männyntuoksuvalmuskaa, eli matsutakea on tiedetty esiintyvän Suomessakin, mutta ei välttämättä ihan joka vuosi. Tämä 2016 vuosi tekee kuitenkin ainakin Lapissa poikkeuksen.
Matsutaken kasvupaikka olkaa Mummelille ja Ukallekin pikkuhiljaa selviämään, kun tätä herkullista sientä on Tukikohtaan löydetty toistaiseksi bruttopainoltaan kolmisenkymmentä kiloa.
Sienten löytämiskesi pitää etsiä kartoilta jyrkkiä sorapohjaisia harjumuodostelmia, joiden on oltava hiukan karuja pohjakasvillisuudeltaan. Mitä jyrkempi rinnepaikka, sitä todennäköisempää on sieltä löytää matsutakea.
Puuton rinne ei kuitenkaan ole kasvupaikka tälle sienilajille, vaan kaverikseen matsutake vaatii vanhaa petäjää. Edes muutama vuosikymmen sitten hakatut pienipuustoiset mäntymetsät eivät symbioosikaveriksi männyntuoksuvalmuskalle kelpaa, vaan vanha mäntymetsä on ykköskasvupaikka. Huomionarvoista ainakin tälle vuodelle on sekin, että etelään ja lännelle kaatuvat rinteet ovat osoittautuneet runsaimmiksi esiintymispaikoiksi.
Naruskan suunnalla oheinen kuva on esimerkki hyvästä kasvupaikasta. Ja mieluummin pitää kiipeillä harjun laelle ja ylimmälle kolmannekselle, niin jovain sieltä sientä alkaa löytyä. Tasaiselta maalta ei matsutakea toistaiseksi ole Naruskalta löytynyt.
Kulkeminen tällaisilla jyrkillä kuivilla rinteillä ei ole huonojalkaisen hommaa. Kumisaappaita paremmiksi jalkineiksi Mummelikin vaihtoi jo vaelluskengät, jotka Ukkakin taitaa jalkaan seuraavalla sienireissulla pujottaa. Kuntoilusta käy rinteillä kiipeily, eli hyötyliikuntaa saa sienestäjä varmasti.
Männyntuoksuvalmuska muuttaa kasvaessaan hiukan ulkomuotoaan, mutta se on kuitenkin helppo tunnistettava niin pienempänä kuin isompanakin. Mummelin omassa Kinttupoloku -blogissa on hyvät kuvat matsutaken ulkonäöstä eri ikäisenä.
Näillä ohjeilla eikun sienimetsään ainakin Lapin alueella. Ja matsutaket talteen!
Tukikohasta tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti