Matsutakea on runsaanpuoleisesti Naruskan suunnilla. Taisivat tuolta naapurimökiltäkin olevat lomalaiset löytää sieniä, kun hieman katseltiin karttoja Tukikohassa.
Mummeli ja Ukka käväisivät viikonlopun jälkeen toisen reissun lähialueella. Lauantain satsi kun oli viitisentoista kiloa, niin kolmen tunnin reissun jälkeen eilen lisääntyivät matsukilot taas viidellätoista.
Helppoja ovat nämä itämaiden suosikkisienet jalostaa eteenpäin sen jälkeen, kun ne on poimittu. Mitkään sienet eivät ole olleet näin puhtaita madoista ja etanoista kuin nämä männyntuoksuvalmuskat.
Korissa olevat matsutaket ovat laatuluokitukseltaan ykköstä ja kakkosta. Luokituksesta löytyy infoa netin kautta, kun hakusanaksi laittelee matsutake. Japanissa näistä ykköslaatuisista maksettaisiin kappalehintaa kymmeniä €uroja. Suomessa kilohinnat vaihtelevat poimijoilla kuulemma haitarissa 15-40 €uroa kilolta.
Näitä kun ei tarvitse ryöppäillä, niin palastelun jälkeen ne kuumennetaan paistinpannulla sen verran, että niistä haihtuu enin vesi samaan tyyliin kuin haperoista ja tateista.
Haihduttamisen jälkeen punnitus pakastuskunnossa osoitti seitsemää kiloa. Pari kiloa kun oli noita ykkös-kakkoslaatuja, niin bruttopainosta kertyy valmista rapia puolet keruukilomäärästä. Aika hyvä suhde ja jalostaminen nopeaa.
Paistelimme Mummelin kanssa tänään lounaaksi soijaöljyllä kevyesti maustetut viipaloidut matsutaket. Ripaus sitruunapippuria ja sitruunalimettiä mausteeksi. Ja jopas maistui Tuplastikursulaisen päällä, kun leipä vielä oli voideltu paksuhkolla voikerroksella...
Maistuis varmaan muillekin sienten ystäville...
Tukikohasta pohjoistuulen kanssa pieksävää kylmää sadepäivää sisätiloissa pitelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti