Molemmat siirtyivät tänään omien virveleiden omistajiksi. Kunnolliset vavat ja niihin kunnolliset aikuiskokoa olevat haspelikelat. Eli kela on vasta-alkajalle hiukan vaativampi ehkä kuin umpikela, mutta haspelilla kun taidon oppii, niin sillä pärjää. Ainakin siihen asti, kun siirrytään perhopuolen välineisiin.
Ukka vei poijjaat uusine heittopeleineen Naruskajoen uimapaikan rantaan. Siellä on hyvää hiekkarantaa ja puutonta, joten oiva heittoharjoituspaikka. Ja kun rannalla ei sattunut tällä kertaa olevan muita immeisiä paikalla, niin saatiin parin tunnin perusharjoitussessio vietyä läpi häiriöttä.
Samuel vetäisi muutaman harjoitusheiton jälkeen Lottolippansa jo lähelle vastarantaa. Ja eikun kala sieltä kiinni, komia jokiahven. Ensimäinen kala omalla viervelillä, se on jotain se.
Eka ahvena, pyytömies Samuel. |
Loimu nakkaa uistinta... |
Ja seuraavaksi Mummelin kanssa Tukikohan tulipaikalle halstrausoppiin avotulihiilloksella. Se vaihe ei myöskään montaa minuuttia kestänyt. Eikä kauaa mennyt siinäkään, kun Loimu ja Samuel napsivat ahvenen makoisiin suihinsa. Ja Mummeli nuoli ruodon.
Tästä se kalastamiskipinä syttyy. Perusasiat menivät heittopuolella pojille perille laakista, perkuuopit Kerttumummun neuvomina myös. Ja kun pisteenä iin päälle kala meni samantien poikien masuntäytteeksi, niin kytyä seuraavalle reissulle on jo valmiina.
Tukikohasta itselle vissiin uutta virveliä pakosta kohta ostamisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti