Kertyyhä sitä kolomessa kuukauvesa usiamman sentin eestä. Ja se ei huoli kylymää, vaan sen pittää olla haaleeta. Ihme, ettei se vaaji sen keittämistä ja sitte jähyttämistä, ettei turpa pala. Käsihaaleena se parahiten kelepaa.
Seurailin sitä joutessani aamusella. Ensin se veti pahvilautasellisen kauralesepuuroo. Sitte se meni vesisankolleen ja ryyppäs pitkät ryypit palanpainikkeeks. Sitte se juos nuolukivveesä lipomaan ja eikun takas ämpärille ja vettä pääle. Tieten se suola janottaa, miksei uuvempi, ku joskus vanhaki. Sitte se nuuhki vähäaikaa ilimaa. Sai se vainun, vaikka Ukka oli piruuttaan piilottanu hangen sissään jäkäläparttijan, jonka sahhailin jäisestä säkistä tikkisahala. Jumankauta kusse löysi sen nii se pieksi hankia koparallaan nin, että se sai jäkälälevysä auratulle aluveelle. Sen se veteli parisa minuutisa. Ja eikun vesikupille, suolakivelle, vesikupille, ja sitten maate. Märehtimmään.
On se lepposa hoijettava, mutta kallis pittää. Tai kallis ja kallis. Mukava elukka se on. Ja ainaki toistaseks aika vaarattoma olonen, kun sille on kerrääntyny kait tuolta vesipaljusta poltsit nuihin alempiin sarviin. Pyöriät jääpallukat.
Tukikohasta kuivalihahäkin paikkaa miettimisiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti