Kelekkakelit ja hihtokelit harossina.

Mummeli käväs tälleppäivää enskertaa suksilla. Ja liukasta oli ollu. Ja hankikanto joulusten räkäkelien jäliltä hihtohommalle viimosen tapin takkaa. Ja pinnasa sopeva lumikerros pehmosta puuterilunta. Ihmisen lasta kuulemma kantaa, muttei poroja, joillon tavallisen hankalaa nyt. Ei kestä koparaa, mutta haittaa evvään kaivelemista.

Peltipailakkaa kantaa lumet kans erinomaasesti. Nin kelekkahemmot kun hihtelijätki pääsee mettässä missä vaan mihivvaan. Näin totes Mummeli, joka harvon höpöjä puhhuu.

Tukikohasta hankiaisille muitaki oottelemisiin tähä. Kelekala tai sivakoila.