Ukalla olisi ollut aurinkoinen mieli ilman aurinkoakin. Persaukset eivät nimittäin enää puudu istuskelusta konttorituolissa. Sitä on piisannut perinteisessä kuittienlaavaamisurakassa, joka tuli kuitenkin tiensä päähän tänä aamuna. Ja eikun kiikuttamaan pari mapillista siistissä numerojärjestyksessä olevaa tavaraa tilitoimiston tytölle, joka siirtelee vuorostaan tiedot kunnian ja omantunnon kautta allekirjoitettaville papereille. Jokaiseen vuodenvaihteeseen kuuluva ikävä rituaali, jonka valmistuminen kuitenkin tuo hyvän mielen. Ja ne mapit pitää viedä heti pois näkösiltä muistuttamasta urakasta.
Voitte uskoa, jos kerron, että täällä on postikortin näköiset maisemat. On nimittäin satanut viitisen senttiä parin päivän aikana niin kevyttä lunta, että sen kerroksen vesiarvo ei paljoa voi olla. Auton päältäkin lähti melkein puhaltamalla. Puiden oksilla sitä on muutamassa puussa enemmän kuin koskaan. Ei tykkyä, vaan pumpulia.
Mummeli kerää ilmeisesti kuvamateriaalia Ukan hiukkaspäästöistä tulevia oikeudenkäyntejä varten. Ukan mielestä savu on kaunista. Ja sitä ei Högforsissa niin erikoisen saastuttavasti voi syntyä, kun palaminen puolelta viikolta mahtuu peltisankkoon, vaikka puuta palaa puolisen kuutiota päivässä näillä pakkasilla.
Lapissa ei hyvällä kuunnella puulämmityksen saastuttavasta vaikutuksesta mölyämistä. Täällä on paljon linnojen täytettä, jos puulämmittäjät rautoihin ollaan laittamassa.
Nyt kuitenkin kuvia auringosta, olkaa hyvä. Ja pitkästä aikaa oskariehdokkaana koiraelokuvasarjoissa olevasta kettukolokoira Rihlasta, jonka kuulumisia aina silloin tällöin joku koiranystävä kyselee. Rihla on hyvässä vireessä, eikä pakkasta pelkää.
Tukikohasta vapaampaa viikonloppua suunnittelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti