Ukka on vielä hengissä...

Hui kauheeta, miten ouvolta tuntuu maalaispojasta, kun pitkästä aikaa on joutunu tänne kaupungin humuun ja sumuun. Jyväskylä oli entisessä elämässä kotikaupunki, mutta hiukkasen se on naamaansa peseskellyt Ukan Sallassa asumisen aikana, vaikka siitä ei ole mennyt kuin vaivaiset kolokytä vuotta.

Kovin on täällä meno toisenlaista. Naruskalle saa meitin pihalle tuuva autosa vaikka puoleksi vuuveksi, eikä maksa mitään. Täällä saa Bronkkoa siirrellä kieli vyön alla paikasta toiseen niinko henkesä häässä. että Lappusliisukat ei liimaile tarrojaan ikkunoihin. Joutu semmosen muovisen kellonkin ostamaan, että saa ees sen siunaaman sekunnin jossain ruudusa viivähtää. Kummalliseks on meno kotomaassa menny.

Täällä on vähän niinku armeijakomento. Tulikomennot kuuluu vaan, että kirjakauppa kokoa, pura ja kokoa ja siirrä. Ja lepo on lyhyttä ja petipaikatkin on aika kaukana, kun ei löydy sijaa majatalosta tekopitäjä Pettuvettä lähempää.

Ukka osti halavalla hyvän tuolin, josta meininki oli myyvä satakunta kissimirriä. Kasperi kuiten hoksi, että siinon lökösimmästä päästä työpaikka, joten Ukka seisoskelee nyt talavikenkiesä päällä. Kohta tulee mieleen lättäjalakahommelit.

Tukikohta pyörii siellä Mummun hoteissa ja myö täällä pyöritään kaupungin sykkeessä. Kissakauppa käy hyvin, eikä täälläkään Mirrit ole naukasseet...Tottelevaista sorttia.

Ukka istuksii tuossa uutukaisessa viijen eeron löhötuolissa sitten tammikuun pakkasilla kotosalla. Tai joulunpyhistä lähtiin. Mainostelkoon Kasperi siinä Mirriä nuoremmakseen...

Mualimalta kotirauhaa ootellessa tähän.