Johan täältä rospuutosta jouti muutamampäivän pois olemaan. Oli taas se viijettäkytävuotta vanha perinne kokkoontuva armeijakavereijen kanssa Kaatunneitten muistopäiväviikollopuksi yhteen. Kaksvuottahan jäi välliin tämän koronavvuoksi.
Yhistelimä emännänkans tähärreissuun muutamampäivän anopintykönä tekopitäjäsä Petäjäveelä. Kevätsiivous oli aiheena.
Savon syvämmmaila Puumalasa meilloli tyttären kautti vuokrattuna heijän matkailupirssi, jolle löyty Räsäukon mökkirannasta maalimanparas paikka pikkuniemesä.
Ei tänävuonna käyny nimpaljoo katteeksi kevvään pisemäläolo sielä eteläsä. Joskus on saannu vastan tehhä toukokuumpuolvälisä, mutta tälläpä kertaa piti savusaunasa kylypee iliman, kunei koivullehestä sielläkään ollu tietova. Kevät myöhäsä.
Vaihoima eilissäpänä matkailupirssin ommaan Leksukseen Oulusa ja hurhautima kotiperäle. Tukikohasta näyttäs tulevan natotukikohta, jotenka viikon aikana on tapahtunnu paljollaisesti. Torppa kuiten oli paikallasa, ninko on ollu rapijat neljännesvuosisajan meitin omistuksesa. Eipä täälole ennenkään itänaapurista haittaa ollu. Hyvihhän tuo nukutti kotisaunomisejjäläkiin omasa sängysä, vaikkei huono petipaikka ole kahele aikuselle tuommonen reissupirssikään.
Naruskajoki kohisee luppaavasti. Täsommietittävä, joko vaihtas Leksuun kesärattaat. Räntää räimii ja lämpöasteita on hätäset kakskipaletta.
Lunta oli lähtiisä Tukikohasa kakskytäsenttijä, mutta ensmäänen homma oli sääkonheelta nollata lumet. Lehtivihreetä täälon turha koittaallöytää. Tuluvatilanne tutkitaan.
Tukikohasta lämpenemistä rauhalliselamielelelä oottelemissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti