Kolomeppäivää hyvvää kelijä ja neljäs sitten tietenki ei niihhyvvää tänhään. Rapijan kolomenkymmenen kiinnon koivukasat vajenit hiukka alleppuoleen. Siellon Kallelan pihapiirisä ninko isoja muurahaispesijä tai pyramiiteja usijampija. Nytsais tulla kuntokelijä, semmosija lämpösijä kesätuulisija kelijä, jollon enimmätveet haihtuilis kalikoista pois.
Eilen kävi herrainkirkolta yks tuttavapariskunta auttelemasa. Onneks sentalon isännämmielipuuhaa on isojempuijen halakominen motorisahhaa ja kirvestä käyttäin. Minulta net olis semmoset sylintäyteiset koivukolomimetriset jääny pienimättä, kunei niitä saa tuommosela klapikonheela palasteltuva. Nyt niistä paksuimmista tuli kuntopino ulukotulipuita Kallelan pihatulipaikavviereen. Niilä passaa kallaa savustela ja makkaraa paistela.
Liiterinyhteyvesä oleva rojuvarasto siirty sisäroinaltaan suurimmaks osaks kaatopaikkatavaraks. Laskima, että kunholakun pinnoo nuita klapija sinne peltikaton alle kattovamyöten, nin nelisenkytäpinomottija on varastola kokova kaikijaan. Siinon muutamaksvuojeks polttopuuta takkaan ja saunankiukaaseen.
Palhautin Linko-Jarkon erinomasen raktorin ja halakomakonheen isännällesä. Jäämä oottammaan, millon kone joutas vielä parikskaampäiväks Kallelampihalettöihin...
Olipahan menosa tai tulosa, nin kameralle tarttuu, josei jäläkiimmuista, millon mitäkittein.
Tukikohasta ensviikollajatkamissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti