Son kesä Naruskala. En kerinnykkun lattaamaan renkaavvaihtovermeet pihale emännän Subarun kesärattaavvaihtova varten, nin jopa ensmäänen räystäspääskypari lehahti tutkimmaan räystäsalusija. Ei ole kaikkija pääskysempaskoja etupihan korkeela olevista akkunoista pesastu, nin alakaa kohta uutta suoltaan.
Ei ole kuiten kesänen lämpötila. Mutta nethän luppailit alakuviikkoon paritkillämpöset päivät ja loppuviikole hiukka viileempää. Ei ols helteilä niivvälijäkkään, kumpitäs huomisesta etiäppäin keskittyvä Kallelasa klapipuuntekhoon.
Kesärattaat onnyt molemmisa pirsseisä. Päämaantie alakas kohtaa kaipaamaan oikijaa tiekarhuva, kummeinaa reikiintyvä nin, ettei kohta tasasta väylää löyvy.
Puottelin joutessani talohhintaaki alemmaks, kun alakaa tuntummaan hiljenemistä sillä rintamala. Ihanku immeiset pelekäis jottain. Täälei kuiten mikhän ole muuttunnu. Paitti tietova on, että tästä tullee Natoraja tuone ittäämpäin. Ja vartijointi saattaa palata neuvostoaikaseen systeemiin, kun se Puuttini järjestellee maastasa sulettuva aluvetta, ninko Neuvostoliitto aikannaan oli.
Eivois oikeestaan elo tän rauhallisempaa olla, mitä se täälä Naruskala on. Kesä tullee, muuttolinnut eikullissääntyy, lämpenee, ja tuluva ollaskusa. Se tarkottaa kohtsilleen alakavvaa kalastuskautta jojela.
Täsähän lähiaijjjat mennee puitatehesä, hillankukintaa ootellesa ja lehtee puihin vartoillesa. Ja turistikessää ootellesa, vaikka itäraja ei nyt niimmaineesa ehkä olekkaan. Peleko on kuiten turha, hyvä täälon. Ja elo ennallasa.
Tukikohasta lintuinpesintäpuuhija seurailemissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti