Son puolenkoivullehen ajat, kunnet normisti alakaa olleen parraillaan. Nyton ollu kaks kesäsempä päivää ja loppuaika enempi ja vähempi viileetä ja epävakasta. Hallakin heilunu jossaimpäin Naruskallaki.
Niijen tulemisesta ei tiijä, josei mene aurausaukeille kattomaan. Son korvasieni. Joillekkin herkku ja joillekkin joutava sieni.
Emännyys käväisi pikkumutkan tutustumasa tilanteeseen. Havvainto on selevä, niitä on jo, ja lissää nousee ensviikola, kunon luvannu hiukka lämpöösempää. Pojjampoika Aarni pittää kuulema opettaa näitä löytämmään, joten suunitelmija ovvireilä, että Aarni tulis tänne peukalokyyvilä...
Mullon vielä klapintekova tievosa, mutta korvasienimettään menkööt muut. Aarni oppii nuita löytämmään ja on jalakavasa iäsä. Mielenkiintosta nähhä, miten kohta kuusvee näihin oppii...
Tukikohasta halakomakonheen vappautumista oottelemissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti