Jos sijalliha kuuluu ruokavalijoon, niin semmosesta laittelin joutessani äiteempäiväpihivin. Sitäkun tekkee tapeeks ison ja täyttellee sen hyvälä tavarala, nin ristillinen tasajako pöyväsä riittää. Meilä se tarkottaa kolomasossaa rouvale ja kahtakolomannesta Ukale.
Se pihiviliha ommeilä Erätulen hyllystä ostettu kaks porssaan ulukovilepihvijä sisältävä Snellmannin tyhyjiöpakkaus. Pihivit on menny jonkullaisen litistyskonheen läpi jo valamiiks, mutta pieksän ne molemmat leikkuulauvampäälä vielä kaksinkertaaseen kokkoon ja paksuuvesta tieten puolet pois. Nuijimisen jäläkiin laitan toisele pihiviaihiolle poron kylymäsavurouhetta, sitten muutaman ohuven viipaleen sinihomejuustova ja kolomanneks varviks raastoin tälläkertaa Kasperin Italiantuliaista tuomaa parmesanija, semmosta kovvaa juustova. Net levitellään tasaseen sinne alimmaiseksjääväle pihivimpuolikkaale, mutta ei ihan reunoile asti.
Sitten otetaan se toinen nuijittu. Se nostetaan tämän ejellisempäälle ja nuijitaan ne reunat lihanuijala kiini vähänniinko net liimattas reunoistasa. Sitten siihen pintaan voi, ninko nyt tehin, ripotella hiukkasen hienova merisuolaa. Suolauksevvoi hoitaa pannullaki vaikka soijakastikkeela. Suolajjäläkiin pyöräytin pihivin korppujauhoisa, joihin ovvalamiiks sekotettu mustapippurirouhetta. Sitä pihivijä ei tarvitte korppujauhossa kääntää, vaan nostaa sen sieltä kuumale pannule, josa on sulatettu oikeeta voita. Kusse on ruskistumasa pannula, nin ripottelen siihempäälle sitä sammaa korppujauhosekotusta tasaseen sormila.
Muutamaminnuutti puoleltaan paistoaika, eikä liijan kuumala pannula, että täytekkin kerkijää sulamaan ja pihivijä maustammaan. Kääntö varovasti ja toisempuolen allekkin hiukka voita, se ruunaa tämmösen.
Meitin intutkijohellampäälä kiehu puikulapottuja tällä kertaa tupesa. Kastikkeen tekasin kolomannela levylä nin, että laiton pearnaissikastikkeen ja kolomenpippurin kastikkeen sovusta kermaan ja pikkuvoinokareen sekkaan, ohentelin sitten haaleella vesisosuuskunnavveellä.
Nämät kolome evväänossaa on heleppo ajottaa nin, että kumpihivi ovvalamis, nin pottuista voi samantien kaataa veet pois ja soossin voi nostaa myös pöytään. Sallaatit lautaserreunale, kuohuvat lassiin ja äiteempäivän sankari kututaan pöytään valamiile.
Ei tullu otettuva kuvvaa, kun oli nin maitti päälä, että unehtu. Kaikki tämmösestä ohojeesta tietää, miltä se lautasela ennen syöntyijä näyttää...
Jose tälleäiteempäivää ole tarveaineita, nin tämmösempihivin voi tehhä millovvaan. Ohoje tullee hiukka myöhään tälleppäivää, mutta jos kauppa on likelä, nin johan tuommoset tarpeet hakasee ja laittaa ehtoopäivällisen.
Tukikohasta kaikile erityisesti äiteile onneva sylintäyveltä. Ittekkun olen orpo, nin muistelen vaan ommaa äiteetä ja hänen äitijään ja isänäitijä. Meitin huushollin äiteelä on oma äitee vielä äitijempäivää viettämäsä, ikkäähän hänelä on vasta yheksänkytäkolomevee. Onneva erityisesti Anopile!
Tukikohasta liputtamissiin Suomellipula nin selekeesti, että ittäänkippäin näkkyy, tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti