Laitoin ilimakompuran virtajohon pukuhuoneen sukopistorasiaan. Kone hyrähti sekunnin kymmenyksijä ja sen jäläkiin lähti puolestamökkijä valot ja kompura vaikeni. Jaahas jaahas, ajattelin tietenki, että poltti sulakkeen. Ja eikun sähkökaapile, joka sijaittee mökkitappaan rakennuksen ulukoseinälä. No, sinne piti kattolumijen puttoomisen jäläkiin lapioija aukkova sevverran, että sain sähkökaappijen lunkat auki. Sieltähän se palanu kymppi löyty. Vaihoin sen uuteen ja ilosena marssin sisäle jatkamaan panneelinnaulauksija.
Kämppä oli kuiten eelleen pimijänä siltä kohtaa, mistä valot katosit. Ja eikun takas sähkökaapile ja taas sulakkeevvaihto, josko se olis ollu vaikka valamiiks palanu. Mutta seuraava vaihokas räpsähti samala sekunnila, kun pyörähytin sen kiinni.
Siihempä lopahti sen ongelmarratkasut. Tillailin sähkärijä, mutta aikasintaan ensviikole olis mahollista hällä tulla. Nooh, emminä ihan kynnettömäks jääny. Vejin ulukokautta kuuventoista ulukopistorasijan kautti nelinapasen roikkakelan sisäle ja kytkin siihen kompuran, sirkkelin ja muutaman sisävalon. Ja vehkeet alako pellaamaan, ninko ei mittään. Kompurakin iliman mittään vikkaa.
Lunta alakaa olleen talon seinustoillaki tarpeeks asti, ninko takapihakuvista näkkyy. Huomena remppa jatkuu tilapäiskytkennöilä. Siirrymmä SuokasHoon, vanhan väärtin kanssa kattopaneloinnista seinijen puolele saunasa. Huomisaehtoola pitäis olla seinistä issoin osa ummesa...jos vermeet ja miehet pyssyy kunnosa.
Tukikohasta tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti