torstai 8. marraskuuta 2018

Ukka Matinpoika välleen maistraatissa.

Hitsi, kukkävi pikkukämmi sillon parisevvuotta sitten tuosa nimevvaihosa. Olishan se oikeesti pitänny minula äkätä, että Matinpoika kertoo aika monele immeiselle, kuka se Ukka oikeen on. Ja samala tullee isännimikin ittelle keikkummaan. Poijjallahan se yhtenä nimenä onneks on.

Eipä net sielä Rovaniemimaistraatisa osannu sannoo, onko tuommonen Matinpoika lisättävisä Ukan perrään iliman nimilautakuntaa. Josse sinne joutuu taas, ninko tuon Ukka -nimen kans, nin sitten viipyy passivvaihto hiukka pisempään.

Sopevasti oliskin passivvaihto eesä, kunei siinä riitä leimasivut. Oliskohan kolomettoista käyntijä tankila mahollista tehhä ja sittempitäs taas uusasta. Ei kerkee viijenvuojen passista nauttija kahtavuotta pisempään. Tarslaittaa Puuttinile pikkusempostija, että pienentäkkää leimankokova, nin ei tarttis päntiönnään passija vaihela.

Son varmatieto, että naapurimaasa sitä saa taas nimemmuutoksesta hässäkät aikaseks, mutta siitähänniile maksellaan, että merkkaavat rekistereihisä nimet, ninko net passisa lukkee...

Mummeli ei oikeen naamastapäätellen ollu kannattelemasa Ukan nimiasijaa ja muuttelemista. Son kuiten hiukka semmonenki asija, jokei kuulukkun asijanosaselle ittelleen. Jossitä talosa vakituiseen assuu hiukkan eriniminemmies, nijjohan tuon luulis tunnistelevan rapijan neljänkymmenevvuujen jäläkiin samaks. Eipä tässole muutamaavvuotee hälle ittijään tarvinnu esitelä...

Tukikohasta Ukka Matinpoikaa oottelemissiin tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti