Pitelimä perinteiset pyhhäinpäivät lauvantaina. Laittelimma muutamale kirkonkylän pariskunnale ja omale väjele tyvärtä lukkuunottamati kalapohjasen aterijan. Se sisäls ahvenavilettä ja kuhavilettä, jokkoli paistettu vanahaanmalliin paistinpannula. Valurautasela ja tehlonisela rinnatusten vävypoijjan kanssa. Hyvinnuot ruskistuit kalavilleet kummalaki.
Puikulamuussija isola kattilala, sitruunakastike meinas unohtuva, mutta kerkis jäläkijunasa vielä pöytään. Niija oli sielä porkkanasta Mummun tekemätä laatikkova. Niija olit tieten alakupalloiksi semmosija ruistaikinapohojale tehtyjä juustopaprikahöyräyksijä.
Minijä taiko taas jäläkiruokakaakkuja kahtakissorttija, jokka tekit kauppasa tosihyvin.
Tännään söimä sitte rääppijäisisä eilisjä loppuja ja Kasperi taiko yhestä jänöjussista valurautapaallisen harvinaisempata herkkuva. Hyvvää kuimmikä.
Vävypoika jouti päivännävölä käväseen Raisan ja Kasperin Moskun kanssa kuulemasa Kuutsikönkään kohinoita. Joki humpaa jääsä ja eijääsä. Näyttellee siltä, että lauhaa luppailee taas muutamampäivän etteempäin. Saapa nähhä, saahanko tie yhtäliukkaaks kuvviimeviikola...
Lunta ommaassa kolomisen senttijä Tukikohan lumimittarisa. Näyttäis olevan enempi vähenemmään päin kuin lisimäämpäin. Eipä täsä hihtämiset liijon kiinnostele, jotenka lunta emmä isosti kaipaa. Sais mennä maa routaan ennen lumija.
Sonmuuten kahenkuukauven päästä vuos 2019 menosa jo nelejättäpäivää...
Tukikohasta tähä.
N okuulostaa jälleen tuo Ateriakokonaisuus Erittäin Hyvältä, mutta oliko niin, että Tyttärellä, on peräti kala-allergia v,iako ei vain muutoin, kalasta välitä, sillä onhan jo jäänyt Unholaan sitten 2010, kun siellä viimeksi, on aterioitu ja tänävuonnahan tulee tasan 10 vuotta siitä, kun edes tuli otettua Ensiyhteys sinne, tiedustellakseen, ollaanko siellä paikalla Jouluna, oltaisiin kyllä, mutta eipä sinne päädytty, kun oltiin hyväksytty erääseen toiseen paikkaan, jonne oikein piti Hakukaavaketta täyttäen, hakeutua Joulunviettoon, jota sorttia, riitti kuitenkin se yksi kerta, jonka jälkeen kahdesti Naruskaa. Ja Onneksiolkoon Nylkijöille, jotka näin ansaitsevat oman osuutensa Hirvenlihasta ja totta, tuo liukkaus, eli kun sitä ei muistanut, mitä tarkoittaa liukastuminen, oli sitä vain tapansa mukaan, ottanut kerrostaloasunnosta mukaansa kahvisuppilon, jossa suodatinpussi, sisältäen kahvisakkaa, munan ja -banaaninkuoria, tullut piha-alueelle saakka, tarkoituksena siirtyä rinnettä alaspäin Bio-Jäteastialle, sitä käveli ajatuksissaan tavanomaista vauhtia liian keskellä pihaa ja kuinka ollakaan, sitä lähtikin luisumaan hallitsemattomasti, jota ei ehtinyt toppuutella ja niinpä, sitä pian, istui pyllyllään pihamaalla ja banaanin ja -munankuoret, olivat pitkinpoikin pihalla, eli ei auttanut, kuin saada sana Kiinteistöhuollolle, että pitäisi korjata äkkiä pois. Takaisinmennessä, sitä löysikin kohdan ihan reunasta, jossa ei ollut liukasta, mutta harmitti, että tuollaisesta syystä, sitä likaa yhteistä piha-aluetta, eikä se pyllylleen putoaminen, olisi yhtä paljoa haitannut, jos olisi jo saanut ennen sitä Bio-jätteet laatikkoon. Seuraavana päivänä, sitä jo alunperin, käveli siinä laidassa, eikä ollut liukasta. Ja vasta äsken hoksasin, että tarkoitit varmaan aiemmassa Merkinnässä Pöllönsilmillä lamppuja, jotka ovea vartioivat.
VastaaPoistaMatti, pöllönsilmät tarkoittavat oikeasti pöllönsilmiä. Ovessa on kaksi leppäpuusta tehtyä käsityöpöllöä, joilla on keltamustat silmät, eräänlaiset nastat, jotka veistäjä on painanut paikoilleen. Johonkin toisen pöllön toinen silmä oli saanut lähtöpassit, viejää ei tiedä kukaan. Ne pöllöt ovat vain persoonalliset koristeet vähän niin kuin ovikranssi, vaikka nämä ovat kranssista kaukana...Ukka Matinpoika
VastaaPoista