Eilisäehtoola alako saje tekkeen tietä oikeen kunnolla liukkaaks. Aikaasesa kaisankaljamat ja mitäniitä on. Mummeli ei ehtoola meinannu Suparullaan päästä kotijo ollenkaan, kunoli loppupää kotiväylästä luistirratana.
Tälleaamuva läksimmä sitten Ukan pirssilä Kemijävele. Viis ensmäästä kilometrijä kotua oli maantie iliman hiekkaa ja liukas ja märkä. Kahtakymppijä ja alle pysty ajaan sinne asti, misä hiekkakuormuri tuli vastaan. Siitä etijäppäin pysty Nokijan Hakkapelliitta R3 -merkkisilä renkaila ajeleen ihan säällisesti vajjaata kaheksaakymppijä.
Tämmöset luistirratakelit ei liijon kiinnosta, jos täälä meinaa hengisä ja iliman kolohuja selevitä.
Toivottavasti nimipäivile mennesä muuttus vähän helepommaks. Meijjän pyhhäinpäivä taitaa olla liki perinne-evväinesä.
Tukikohasta nastakengilä pihapiirisä kirmailemissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti