Hiukopalaks hiilisiikaa.

Kunon tuota elävää tulta Tukikohasa tuolla pannuhuoneesa, nin sielon ainakikkertavuorokauteen hyvät koivuhiillokset. Ja meilä kyllä tiijetään, mitehhiilikallaa laitethan. Tullee vaan mahollisuuksiinnähen aikas harvoin tehtyvä.

Nytoli poikkeuspäivä. Tai ehtoo. Oli pari kevyvesä suolasa olleillutta perattuva siikakallaa sulana. Aarni veteli lounaaks yhen, mutta kaks jäi. Halstarille net sopi hyvin. Ja hiillokset oli kohillaan.

Olisko ollu kelloon kahtomatta pari-kolome minnuuttija puoleltaan. Sitten kuumana kevyt kylymäveshuuhtelu Naruskan vesossuuskunnan kirkhaala veelä, nin jovain.

TuplastiKursulaista ei tähänkään käyttöövvoi liikaa mainostela. Siihenko vetasi kevyven kerroksen oikijaa voita, ja sittempääle hiilisiikaa, nin jolle ei maistu, ei tiijä kalansyönnistä mittään...

Son siika heppeimmillään tuollai kevyvesti hienola merisuolala suolattuna. Kiitoksija vaan Terhile ja Timole, harossija on siijat tälleenkillaitettuna.

Tukikohasta huomenna loput nappasemissiin tähä.