Rapsakan puoli metriä pitkä Tuntsajoen siika löysi eilen itsensä Hirvi-Harrin haavista. Eikäpä aikaakaan, kun muuan Pajarinen sujautti fileerausveitsensä saaliin selkäruodon kahta puolen. Graavisiika veteli itseensä karkean merisuolan, sokerin ja tillin sopivan seoksen pippuria unohtamatta.
Jovain tänä aamuna oli hiukopalaa pöydällä kaikille, vaikka ei kaikkia hiukonutkaan. Rosepippurilla koristeltu graavisiika, venäläiset luomukananmunat keitettynä ja Mummelin saaristolaisleipä suomalaisen voin kanssa on yhdistelmä, jota on hankala saada tilattua hienoimmastakaan ruokaravintolasta Suomessa. Tuntsan leirissä sen voi tilata ja napsia naamaansa.
Viimeinen aamu ja kalastuspäivä valkeni tuulisena. Toista viikkoa sitten tuulen suunta oli sama, mutta silloin koillistuulen kaverina oli lämpötila pari astetta plussaa, nyt lähempänä kahtakymmentä.
Itänaapurin MI-8 lenteli jo leirin yläpuolella sillä mielin, että joudamme pois. Meidän jäljiltämme ei metsäpaloa kairaan jää. Eikä roskan roskaa.
Hieno kaksiviikkoinen, jonka alkupuolen kylmä jakso ei kenenkään mieltä paina. Pilkkihaalarit on nyt vaihdettu kesäisempiin hepeniin. Erämaassa saatiin veneiden hakureissulla kuulla ja nähdä komian ukkometson siiveniskut, kun häiritsimme rantapolulla sen päiväohjelmaa. Karhukin oli käväissyt muutamassa muurahaismättäässä jälkiä jättelemässä sen verran, että tiedämme erämaassa olleemme.
Nyt pakataan ja aamulla irrotaan. Suomeen. Isiemme maalta isiemme maahan.
Tuntsan Tukikohasta tähän.
On teillä ollu upee reissu,ainahan toi kotiolot voittaa. Tullan reilun viikon päästä naruskalle mut tuskin sieltä tollasta saalista saa,kun sais jostain isoja ahvenia niin ois vaimo tyytyväinen,ja se on paljon jos saa vaimon tyydytettyä,
VastaaPoista