Lähetin eilisäpänä Radio Suomeen Haapkankaan Ollin Lotto-ohjelmaan oheisen tarinan. Ei se sielä kiinnostanu lähetykseen asti, mutta Ollin pyyntö tuli toteutettuva. Laitan nyt elämäni yhen lottovoiton tännekin luettavaksi. Ja kuvankin markka-ajan lottolapustani, jota säilyttelen siihen asti, kun 7 oikein kohalle ossuu...
"Elimmä vuotta 1998. En muistaisi vuotta niin hyvin, mutta luin sen lottolapusta, joka minulla on ollut muistona tallessa. Kävi nimittäin niin, että olin edellisenä yönä ennen lottoarvontaa nähnyt unta, eikä ihan tavallista. Se uni sisälsi paljonlaisesti paskaa. Ja anoppini, nyt jo virkeä hieman yli yhdeksänkymppinen, oli aikanaan kertonut, että kun näkee kakkiunia, niin silloin voittaa veikkauksessa...pitäneekö paikkansa tai ei, mutta piti vakiokupongin lisäksi tehhä ylimääräinen 12 riviä, jotka pyysin Kemijärvellä urheiluseuran kioskilla olleen nätin tytön minulle arpomaan. Luettelin hälle lappuun tilinumeroni, kuten olen tehnyt siitä lähtien, kun tilinumeron sai Veikkaukselle ilmoittaa.
Tilasin loton lisäksi grillistä syötävää, jota tyär laitteli siinä lottokoneen vierellä. Asiakkaita oli muitakin paljonlaisesti. Sain evääni ja lähdin ajelemaan kohti työpaikkaani Sallaan. Eväät napsin siinä työn lomassa ajaessa. Kun saavuin työpaikalle, niin otin lompakkoni, jolloin huomasin, että lottokuponki olikin jäänyt sinne kioskin koneelle. Maksettu se oli evääni kanssa samalla maksulla. Kakkiuni palaili siinä sen verran mieleeni, että soitin Kemijärven tytölle grilliin, että kuponkini oli jäänyt sinne, mutta jos siihen tulee isompia voittoja, niin ei heittäisi sitä ainakaan roskiin. Tyttö lupasi, että hänen kouluikäinen tyttärensä tutkii kaikki porukkapelitkin aina lottoarvontailtana. Jos lapulle tulee voitto, niin hän soittaa. Ja otti lappuun lankapuhelimeni silloisen numeron.
Noh, ei kuulunut ehtoolla lottoarvonnan jälkeen soittoa, eikäpä osunut isommin vakiolappuunkaan. Asia jäi silleen, eikäpä sitä murehdittu sen enempää.
Sitten tuli seuraavan viikon olisko se tiistai tai keskiviikko. Menin makselemaan työpaikkani tietokoneella pankkiyhteyden kautta laskujani. Se oli noina aikoina ihan luvallistakin, etteivät työntekijät norkoile pankissa tuntitolokulla, vaan pysyttelevät työmaalla. Koneella pankkitietoni avattuani huomasin, että sinne oli tullut panona 6412 markkaa rahaa. Kun ei ollut mitään tilipäivää lähelläkään, niin alkoi hiukan ihmetyttämään, mikä suoritus se mahtoi olla. Ja eikun kaivelemaan esille sunnuntain sanomalehteä, joka aika äkkiä käsille löytyikin. Siellähän se vastaus loton voitonjakotiedoista löytyi hetikohta. Kuudella oikein oli voittanut sen tililleni tulleen summan 6412 markkaa.
Se oli aika iso summa noina aikoina. Katsoin, mitä olisi voittanut seitsemällä. Se oli 8 miljoonaa, joka oli mennyt yhdelle. Seiskalla olisi siis saanut kaksi kertaa 4 milliä. Kuudella ja varanumerollakin olisi saanut jotain yli 80.000 markkaa, mutta varanumerot ei osuneet. Asian selvittyä soitin taas kerran sinne kioskille Kemijärvelle, että jos se lottolappuni sattuu olemaan tallella, niin laittaisi tyvär sen talteen, että käyn kulkiessani sen hakemassa, kuten sitten parin päivän päästä teinkin. Siitähän se rivi löytyi, ensimmäinen numero oli mennyt ohi, mutta kuusi seuraavaa olivat oikein...
Päätin ilahduttaa työpaikkani työkavereita ja tilasin paikalliselta kaakuntekijältä ison täytekaakun. Vaimolleni kävin ostamassa paikallisesta koneliikkeestä Nokian silloisen puhelinmalliston lippulaivan, semmoisen banaanin mallisen luukullisen puhelimen, joka kustansi muutamia satasia. Sellaista ei olisi ilman ylimääräisiä rahoja talovelallisen tullut ostettua.
Semmoinen oli likeltäpitilottovoittoni. Pakko siihen on tyytyä, että viitonen ei ole kolmonen. Kolmonen oli se ohi mennyt numero ja lapussani kone arponut sille kohdalle viitosen. Ei ole liikoja kakkiunia sen jälkeen näkynyt. Yksi isompi tuota oleva jokerivoitto on kohdalle sattunut, mutta enneunia ei siihen liittynyt. Jos ei pelaa, ei voi voittaa...enteitä kannattaa öisin katsella, mutta ei housuun kannata työntää...."
Muistan Kemijärven polliisiasemala tievon lottovoitosta levittyvä, että muutamat viisaat ylikonstaapelit mulle kertoit, että voin lopetela lotompelluun tuohon. Lähemmäks en ennää täsä elämäsä kuulema pääse. Minä heille ilimotin, että sattuman tojennäkösyys ei isone tai pienene siitä, jos joskus lähele päävoittova ossuu...
Semmostakaan asijaa emmuistanu noilta ajjoilta, että olin soittannu tyttärelle, joka oli lukijossa Tampereella, että olen lähettänny viissatasen hänen tilille käytettäväks mihivvaan mieleiseen. Sitä mieleistä ei Kati vuorostaan muistannu, mutta väliäpähällä.
Tulipahammuisteltua aikoja paljonki ennen plogin kirjotteluva.
Tukikohasta ejelleen lottoomissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti