Laitoin kolomenkilon köntin viiksilankala kiinni tuone ulukorakennuksen toloppijenvälliin. Laittaissa aattelin, että tulispa pitkästä aikaa kuukkeli Tukikohtaan näyttäytyyn. Ja toive totteutu. Kuukkeli tuli.
Se ensin katteli, että onkhan tämmönen paratiisi ies totta, mutta viimen se sai liikettä ja alako veteleen kuuta naamaasa. Sillä pääsee kevätkuntoon ennempesintää ja satavarmasti.
Kuu jajetaan nyt tasapuolisesti Rihlan ja kuukkelijen välilä. Kilova kuukkelinkuuta vastaa satarammija koirankuuta. Näin sen näjen.
Otelokoot emäntä kuukkelista parempija potrettija. Evviittiny ulukoportaita kauvemmaks lähtee kuvvaamaan, ettei vieras häiriiny. Vaikka sehän syö vaikka immeisenkäjestä, jos niikseentullee.
Tukikohasta lumisajetta ja vinkkaa ihimettelmisiin tähä.
Moro Ukka. Sanoppa rehellisesti, että otitko edes pienet maistiaiset poronkuusta?
VastaaPoistaRehellisesti voin sanuva, että viakrankanssa ei uskalla tämmösellä kyntöauran kärkikovikkela riskijä otela...Käy pijan ninko Turgut Özölillä.
VastaaPoistaUkka Matinpoika