Oli monija muisteluksija. Anoppija parivuotta nuoremman sisaresa anteekspyyntö päivänsankarilta oli yks huippukohta, joka tallentu monneemmieleen ihavvarmasti. Pikkusisko pyysi julukisesti anteeks ja Kerttumummu kaikkijen kuulleen anto anteeks. Ellisisko sai pyyhittyvä mieltäsä painanneen asijan kaheksankymmenevviijen vuojen takkaa, kunoli purru sillon josakin riitatilanteesa isosiskova. Selekeesti oli Elli huojentunnu, kunei synti ennää olokapäitä painannu...
Oli sielä tarinata Pakolanpirtin ympärilä pyörinneistä poijjavviikareista, jotka oli yritelly seurustelusuhteisiin päästä talon nelejän tytön kanssa. Ja mikspä ei, näteitytöi kuin pairannapei...
Laulupuolen hoiteli koskettavasti Ukan mussiikkokorvaa periny Kati Marleena ammattitaitosen kitarasäjestäjän kanssa. Kaikki tykkäs.
Tyvärensä oli päivänsankarile teheny päivätorkkupeitteen. Ja pienemmän samallaisen kissalle, Mölli nimeltäsä. Salamavalot näisä juhulisa välähtelit enimmin torkkupeitole, jonka materijaali oli kierrätettyjä paitoja.
Oli ihan lämminhenkiset juhulat. Turhaan ei Suomellippu pihasa salosa liehunu.
Tukikohasta kevyttä matkaväsymystä potemissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti