sunnuntai 5. elokuuta 2018

Tukikohta pystysä.

Vajava viikko näyttäs olevan sopeva aika olla isäntäväjen vaikka reisumpäälä. Retkeilymajan pyörii täälä ihan omineen. Tieten se enempi johtuu siitä, että nykkin paikala sattu olleen semmoset hillastajat, jokkon täälä visiteerannu meitä ainakikkakskytävuotta. Net jo tietää talon tavat.

Ventovieraitaki majottujia net ossaa vanahat tutut tänne majottaa, eli kaikki halukkaat on saannu paikan peltikatonalta.

Talo on komijasti pystösä ja kaikki näyttäs olevarreilasa. Talommiesopitki näytti menneemperile kertalaakista, eli pannuhuone on pyörinny ja veet on ollu saunalämpöset ja tiskille sopevat.

Onneks mökkiläiset ilimotti maalimale, että Kallelan moteemi on saanu semmosen salamaniskun, että ainakimmuuntaja on sökösöö. Sattu meijän reitille verkkokauppa Oulusa, nin ostin semmosen moniliittimise laturin. Lussat ja miinukset lipsu liittimisä ensivväärin, mutta savuhhälävettyvä kytkimä uuvelleen. Ja jovain heräs moteemi elloon. Ihimejjuttu.

Täälon hillakki kuulema kysynny viimoviikon aikana sillemmallile, että Tuntsakin alakaa olleen poimintakunnosa. Taivassalolaiset poistu täältä viikojjäläkiin korpihillaa seittemisenkytäkilloo peräkärrysä. Hyvä saalis heijämmielestä tämmösenä keskivertova huonompana hillavuonna.

Ainin, pittää raportoija hiukka meijän reisusta. Pääaihe oli anopin yhen siskon kaheksankytävuotisjuhulat tekopitäjän Petäjäveen Taipaleen kartanosa. Olit hyvät sapuskat ja lämminhenkine sukujuhula. Ja soittolauluestitys veti kaikile melekeen tippaa linssiin, kun Korisevan Arja laulo livenä pitkän setin, jota avusteli toinen ammattilaine, eli neljäsosa Halloohelsingistä, Leo Hakane, jokon synttärisankarin poijjanpoika. Kommeeta soitantaa ja laulantaa! Vanahaa ja uutta piisijä sielä vetivätten...

Tukikohasta viileestä ilimasta nauttimissiin tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti