No elähämmitä. Tännään aamupäivästä alako takapihala parkummaan motorisaha. Eihän tuota ihahheti tule rynnättyvä kattoon, että kaataakhan joku puuta sun tontiltas, mutta nythän nuita näytti ukkoja oleva oranssiloissaan. Huskut huusiko viimestäpäivää ja puuta meni nuritte sumeilemati.
Tulihan tuota nuormies sitten takapihan akkunanalle päivää sannoon ja totteemaan, että hyö on vähän semmosija sotkijoita. Hyö vaan pistää puuta nuritte ja loppujää sitten maittenomistajahhuoleks.
Sannoin sille akkunasta, että kaatakaa se iso laho koivukivvaan rohkeesti siittä nuritte, ettei sitä tuuli kaaja joko talompääle tai sähköjohole. Ja niihähhyö kaato, ammattimiehijä näjemä.
Nyt tullee sähköjohto Tukikohan seinäle vappaana kuin taivaallintu. Tars jostakin saaha metsurihommile joku vielä sevverran, että laittas nuot kaajetut puut hiukka lyhyvemmäks, että sais net lähettää hiukkasina taivaale...
Mummeli tarjos kiitokseks metsureile uunikuumasämpyläkahaveet. Hyvin olit kelevannu.
Tukikohasta Kemimmaale viikonllopuks aikomissiin tähä.
Olipa hienoa musaa korville, tuo aidon, bensakäyttöisen moottorisahan ääni ja toivottavasti, ne kaadetut puut, saadaan pian pilkottua haloiksi, jotta voivat kuivua sen parisen vuotta ennen hyötykäyttöä jossakin pesässä.
VastaaPoista