maanantai 6. elokuuta 2018

Mustikat poimittavisa.

Johanse kumma oliski, josei tämmösenä suvena marjat alakais kypsyyn, vaikkei net liikaa vettä olekkaan tarpeisiisassaanu. Mummeli läks ehtoolenkile tuone Sallan yhteismettän hakkuualuveelle. Tunti sielä marjakonheen kanssa mättähältä mättähälle, nin jovain viitisen litraa marjaa tuli Tukikohtaan.

Sieloli ollu Thaimaankin ystävällistä poimijaporukkaa, jolla nyt riittää poimittavvaa täälä tarpeeks. Ja niitä muuterriittää näisäkairoisa niilekkissuomalaisile, joillei kotiperilä mustikkata tänä kummallisena kesänä ole. Meillon, eikä juuri muutavikkaa ole kelilöissäkhän kuin se, että Mummeli meinas kymmenen asteen pohojatuulesa palelluttaa näppisä marjamettäsä. Ei uskois, kummiettii aikaa jokupäivä taakseppäin.

Suunitteila on huomisapänä hillaretki Tuntsale. Joson pouta, nin lähemmä mikkeliläisempariskunnan kanssa tutkimmaan Peuratunturin takakorpiojija, joisa hilla hakijaasa oottaa. Tuosson maistijaisiks kuvija tämpäivän mustikoista. Net on laatutavaraa, eimittään savipuolija tai kuivuuttäkärsinneitä...



Tukikohasta vaihteeks hiukkasellämpösempää kelijä toivomissiin tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti