keskiviikko 29. elokuuta 2018

Tulikhan taas rikottuva lakija...

Kaitsitä aattelis nuin suoriltaa, että jos lepakko suikoilee eeskahtaalle Tukikohan isosa ruokasalisa, nimmikkään sääntö ei kieltäs sen poistamista. Kuiten alakaa internettijä selatesa tulleen tietova, että toukosyyskuuvvälisä lepakkova ei saa rakennuksesta pois hätistellä.

Aluvehallintovirasto on kuulema se viranommainen, jolle asija pittää ilimotela ja sieltä ohojeita ootela. Ihanko niillei muuta tekova ja tekemistä täsämaalimasa olis, ninko vaikka valavova kalankasvatusta, mikä niilekkuuluu kans.

Noh. Met päätimä kokheila lailliselta tuntuvvaa konstija. Kiipesin ninko ennen uutenaollesa ehtoola kattommaan, että sielä se lepakko veteli unta palloosa akkunaverhon kannakkeempäälä. Se tykkäs varmaanki helssinkillläisnuorison rokkilauluista ja passojytinästä.

Hilijasuuskomentojejjäläkiin jätimä yhen ison akkunan salista auki, valoppois ja ovet kiinne, ettei se pyrähtele kennenkään kaulavaltimoja purskelleen. Tai eikait se tuommonen pohojallepakkoko taija kellekkäävvaarallinen olla. Jottain tautija saattaa kuulema levittää, ninko raivosemmosta.

Aamusela sali oli nollakeliyön jäläkiin viilijänä ja raikkaana, eikä lepakkova pienelä ettimiselä mistäällöytyny, joten soli kait poistanu ite ittesä pihale. Jos meni sääntöjemmukkaan, kun itte lensi pois, nivvallassaan. Ja jos tällä poistola linnaampääsee, nijjouvan talaveks pahnoile ihahhyvin. Mutten viiteevviikkoon vappaaehtosesti.

Tukikohasta seuraavija seikkailuja oottelemissiin tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti