Pithän se perinteine Tuntsaretki Alapomatijaksen kanssa tehhä. Sitäpä voi kaverijen kesken iliman paineita kuleskela korpijänkijä ja nokipannukahveet makkaroineejja hirvellihapihiveineen nauttija tuulenkaavon päälä istuskellen.
Jos siinä sivusa ruotasee jonkunkilon korpihillaa, nin kaikki käyp. Aamusela näytti, että saamma sajepäivän kaupantekijäisiks, mutta mitäpävielä: iltapäivästä alako paistaan ja tuuli kuivatteli sajekamppeijen alta kostunneet tekstiilit.
Palluumatkala piti sevverran pysähtyvä Peurantakatielä, että Mummeli näpsi panoraamakuvan Tuntsammaisemasta. Vasemmala tuosa kuvasa on Peuratunturi, suoraan keskelä pitkä tasanen on Värrijötunturi ja oikijalla oleva möykky on Värrijön luonnompuistonsisälä tiukasti istuva Sauoiva.
Tuntsammustikka ei avotunturisa kaksiselta vaikuttannu. Kuivuus on vaivannu marjaa selekeesti. Hiukka kosteemmasa mettänsiimeksesä mustikka on paremmala mallila, mutta sieleivielä kaikki mustikat ole kerinny kypsiks. Meniskhän viikompäivät tai kaks, nin kaikki netkin olis kosteikoilta poimittavisa.
Tuntsallakäyntijä muillekkissuosittelemissiin tähä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti