Alakaakhan täsä ittekki kötistymmään pikavauhila. Ei ennää riitä huomijokyky nin yksinkertasseen asijaan, ettei koira karkais iliman taluttimija häkistäämpihale. Semmosta kuiten sattu, kuppiti häkinovija hiukkasellapijoija viijentoistasentillumijen jäläkiin, että sais ovvee kiinne ja auki.
Rihla on tavallisentaitava jymhäyttään vierhaammat olleen sevverta varomattomija, että se livahtaa overravosta vappauteen. Nysse jymmäyttää jo komuraaki, isäntääsä.
Olisselähtö ollu estettävisäki, mutten viittinny koiruuvelta kylykiluita katkova ovempieliin. Aattelin, että menkööt juokseen, kunei ole linnuppesimäsä. Eikole liijon poroja näkösilä ollu. Eise kauvas kotua mene.
Son kuiten olevinnaavviksu, ettei se antauvu oikeen lähele immeistä, josse pääsee vappaana juoksentelleen. Tunti sille kuiten riitti, kullöyty verskijä rillimakkaraa kylymijöstä. Sen sentimpaksuisija viipaleita kunnakkelin juoksevan piskin reitile, nijjovain ei voinnu mieltäämmalttaa. Kohta sejo kipitti häkkisä ovele haukkummaan ja ilimottaan, että kyrsää lissää, nin häkki kuttuu.
Nysse viettää taas normielämääsä häkissääjja kopissaan. Sieläse ovviettänny jo rapijat kymenevvuotta, eikole koskaan jääny sinneppallaamata, jos on sattunnu irralleen livahtaan.
Tukikohasta huomenissa taas makkaranpätkijä jakamissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti