maanantai 8. tammikuuta 2018

Hieno halakoaamu.

Tuola sen ulukona monastihhuomaa, miterrauhallisesa paikasa sitä on saanu rapijat kakskytävuotta asuva. Sitä löytää aamutelevisijon halakokatoksen aukosta, kuvvaan ossaa pysähtyvä kattommaan. Eikäpä sitä tämmösellä harrastuksenomasela puuhastelijala elämäsä pitäs liikoja kiireitä ennään ollakkaan. Eikolekkaan.

Pari rohkijampaa talitinttijä oli jo Ukala kaverina tai oottelemasa halakojen rämähtelyn loppumista, kunniitten ruokapaikka sattuu olleen halakonielun yläpuolela. Ei net pelekää täälä, että nille kukhan pahhaa tekis. Tuokin äijä on se, joka tästä ruokapaikasta huolempittää.

Tuli sielä sinisesähetkesä täyvesä hilijasuuvesa aateltuva, taas kerran, että kannateiskohan tätä vaihtaa lumettommaan liikenteemmeteliin. Ei kuulukkun narina sieviläisten alta, kuhhalako siirtyy lähemmäs uunija. Ja tinttijen pikku tirhaukset.

Tullee semmonenki aatos mieleen, että eikhän sitä maha jossakin olla semmosija immeisijä vielä, jokka halvaa tämmösen elämän, vaikka nämät syrjäkylät kuulemma tyhyjennee. Hullu kait täältä mihinkäämmuuale lähtee, kuvvastaavaan paikkaan, jos ja millollähtee. Näin sennäjen.

Jos pysys taivas selekeenä päiväle, nin saattais nähhä aurinkova. Tai ainaki kajon siitä.





Tukikohasta vajjaan kahenkympin pakkasta pitelemissiin tähä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti