torstai 12. lokakuuta 2017

Metton saa mettästämättäki.

Oikijaan aikaan kunnäimmä on oikijasa paikasa, nin metto lentää sylliin. Ja vielä sisälä. Omasa olohuoneesa. Eikole tarvinnukku paripäivää laitella muutamale koirakojemiehele ja neitosele aamupuurot ja päivällisevväät.

Olit nuot savolaiste jo perinteisekkoirahaukut, Tuntsahaukkuset Tukikohta tukikohtana. Piti tulla tusina kilipailijoita ja tusina tuomariporukkata, mutta puolet ilimottautunneista jätti paikale tulemati. Tusinata oliki kohta helepompi ruokkija kuin kahtatusinata. Ja helepompi tistkatakki, kukkaikki kipot ja kapot mahtu kerrala pyykkikonheeseen.

Palakintoja jajettiin parraile. Ja Ukka tieten oli niistä yks, eli metton omistajaks sitä siirty pokkaamala. Puolet mettosta kuuluu tieten Mummelile, mutta soli kirkolakäymäsä justiinko metto oli javosa.




Nytolis punkkuva, mutta pittää ettijä sile sopiva paikka aukastavaks. Eikait se pilhaammene, vaikkei tuota lähipäivile avvaiskaa. Paraneekhan tuo vanahetessaa...

Tukikohasta taas vuojen päästä Tuntsahaukkuja järjestelemissiin tähä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti