Haapapuut on täysivvihireet, sammoin pihilajat. Muutamasa koivusa on keltasta sielä ja täälä, mutta Tukikohanki tontilla on vaikka kuimmonta ihavvihireetä koivuva vielä.
Tullee pitkälä aijjala, ninko marjakki. Tai net marjat, mitä tänne ylleensä on tullu tai tullee. Hillaa kerräiltäs vieläki korvilta, jos joutas ja vihtis. Mustikkaa tullee hintsusti. Puolukkaa enole nähänykkun Vasaran uuven asentopaikavvieresä isola aukola, jonka moto pyyhkäs semmosele mäntykankaale oisko kolomisevvuotta sitte. Sitäkää en tietäs, josenolis muutamasta muuttokuormasta käynny jätesäkkijä aukollaijasa olevile roskiksile viemäsä.
Tänpäivän säävalokuvista näkkyy ruskat jokivarresa ja Tukikohan pihalta. Yks koivu on ruskavvärreisä Rihlankopin vieresä. Muut oottellee vielä pakkasija ja iltojempimenemistä. Jokivarresa rannala on enempi keltasija, mutta sielläkää ei haapapuut vielä ole värilöisä. Ja net on net kommeimmat, jos kohillessattuu.
Saa tänne silti ruskaretkele mukkin tullakku huomenna kolokytäkuus steinerija, paitti että Tukikohasa ei muile petipaikkoja ole. Kallelasa saattas olla huomisesta etteenpäin viikko vappaata, josei pari sielä nyt olevata miestä innostu olemaavvielä kahen yön pääle lisäaikoja.
Tukikohasta ruskaa oottelemissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti