Viimevuonna niilloli alakajaisiks semmone suunnitelma, että net mettästellee Ukale orteen kahteen lintupattaan ainekset niinäpäivinä, kuttäälä mettästelleevät.
Ainei kuiten mee ninko haaveilut on. Ei viimevuonnakaa loppupeleisä Mettoyhtymämmiehet syönneet täälä lintupattaa kukkerra. Ja toista net ei alottanneetkaan. Soli tämä tuleva suvi sillon jo aavistuksisa, että josei kaksnollaseittemäntoista vuona onnista kanalintuja pesinnäsä, nin huonosti käy. Ja on käyny kans.
Soli jo kevväälä tievosa, että teerilä ei voi nin hääppösesti mennä, kunei Tukikohan takapihalta teerensoitto raikunu. Kahteenkymmeneevvuoteen enskerta, kunniin tapahtu. Huonoimpinakivvuosina tästä taakkeppäin on teertä kuunneltu, vaikka joskus hintelästi.
Nykkun mettästyskautta ollan eletty tänkäävvertaa, nin alakaa varmana kaikille valakenneen, että ainova oikija ratkasu tälle vuojele olis ollu pittää kaikkijen asseet naulasa linnunpyynnistä. Mettähalli ei tähän kuiten menny. Yhteismettä rauhotti. Ja soli oikija homma.
Kaikki Tukikohasa käyneet mettämiehet on ollu laitalukijen sammaa mieltä, eli rauhottaa olis pitäny.
Mummeli näki kuitenkittännään mielestäävvalova tunnelimpääsä. Olit Naruskantielä hänemmielestä menny tekriäitee tiestä ylitte ja poikija olis ollu nelejä. Son ainuva tekripoikuve, jokon näyttäny tällekessää meijämporukale nokkaasa. Kaitse tekripoikuve oli, kunei kännykälä parempatakaakkuvvaa saanu, mitä tuosta näjette. Pitkäputkiset kammerat olit kotona.
Tukikohasta Mettähallin touhuja ihampikkuse ihimettelemissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti