tiistai 19. syyskuuta 2017

Ruskaa, muttei pakkasessa.

Vanhan ajan Lapin kesä tuo ruskan parhaisiin väreihinsä vasta nyt, kun kahdeskymmenes syyskuuta on käsillä. Hauska syksy kaikin puolin, kun hillaa saa poimia vielä korpijängiltä, mustikat ovat makeimmillaan korkeilla tunturinrinteillä ja mitä kaikkea muuta vielä ehditäänkään nähdä.

Neljäs Steinerkoulun leirikouluviikko on aluillaan. Ruotsinkieliset ovat hiukan aiempina vuosina kärsineet viimeisestä viikostaan niin, että ruska on ohitse, eikä joinakin vuosina rännänräimeeltäkään olla vältytty. Nyt kuitenkin suomenkieliset kolme aiempaa ryhmää eivät nähneet ihan parasta ruskaa, vaan se on tässä ja nyt pienemmälle ruotsinkieliselle ryhmälle.

Maanteiden Kuningas Helminen on kuljettajana tälle ryhmälle. Tutut ovat hänelle päiväohjelmat noin viidentoista vuoden ajalta.

Tänään yritti kovanpuoleinen koillistuuli repiä puiden lehtiä maahan, mutta yllättävän lujassa tuntuvat ne olevan. Joistakin koivuista voisi jopa ajatella vihreän vastan tekoa. Vai kokeilisikohan kirkkaan keltaista...

Viidennellä Tukikohdan syksyryysisviikolla saadaan tänne vieraiksi Aalto Yliopiston iso ryhmä, joka sekin päässee ennakko-odotuksista poiketen vielä näkemään ainakin rippeet Naruskan poikkeuksellisen komeasta ruskasta. Tukikohtakamera kertonee osaltaan, mitä täällä pelataan, kuva tältä syyskyyn yhdeksänneltätoista aamupäivällä.


Tukikohasta vapaalla parinkymmenen koulukkaan ryhmän kanssa laskettelemisiin tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti