tiistai 24. syyskuuta 2013

Toiset niittää ja jotkut kyntää...

Olipa tuolla Kallelassa muutama karhunpyytäjä etelämpää. Kovin oli heistä ainakin osalla mieli maassa, kun kävivät Ukan päivällispöydässä. Ei se kuitenkaan huonosta eväästä kuulemma johtunut. Kysymystä sateli siitä, eikö tämän auraus pitänyt olla jo menneiden talvien lumia. Kamera oli tallentanut kuitenkin tuoreenläntää maisemaa. Ja rivoa.

Joku vuosi taaksepäin muistelen julkisuudessa kerrotun, että syväaurauksia ei enää tehtäisi. Malli on kuitenkin taas muuttumaan päin. Tälle kesälle ja aivan lähivuosille taaksekin päin on taas kynnetty. Ja syvältä.

Ei näille maisemille liikaa ymmärrystä tule niiltä, jotka luonnossa eri asioiden vuoksi tykkäävät kuljeksia. Sitäkin mieltä oltiin, ettei kaikkiin aurauksiin pysty edes jääkausi, kun kuution kivet on maan uumenista pinnalle kaivettu.

Siinäpä arvioikaa kuvasarjaa, jonka tämä kulkija kännykkäkameraansa tallensi. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, tuumasi kuvien lähettäjä.






Tukikohasta myös hiukkasen ihmettelemisiin tähän.

3 kommenttia:

  1. Ei malli ole mihinkään muuttunut. Metsähallitus lopetti aurauksen käytön maanmuokkausmenetelmänä 1990-luvulla lähinnä ympäristöjärjestöjen painostuksesta. Yksityismailla ja esimerkiksi Sallan Yhteismetsän mailla se on kuitenkin edelleen käytössä oleva menetelmä. Mikään laki ei siis estä sitä käyttämästä.

    Auraus on tehokas ja varma tapa saavuttaa maanmuokkaukslle asetetut tavoitteet metsää uudistaessa. Useimmiten se on kuitenkin liian voimaperäinen keino tarpeeseen nähden ja siten laajamittaisempi käyttö osoittaa ammattitaidottomuutta metsäsuunnittelussa.

    Noista kuvista on hankala päätellä millaislla alueella kokonaisuudessaan on toimittu mutta ainakaan noiden kuvien käsittämällä kasvupaikalla ei auraus ole ollut perusteltua. Fakta on tietysti se, että kovin monenlaista maanmuokkauskalustoa ei pienien uudistusalojen takia kannata metsään viedä, vaan samalla menetelmällä toteutetaan kaikki paikat tarpeesta riippumatta. Kuvien kasvupaikalla laikutus olisi ollut oikea menetelmä ennen istutusta, äestys ennen kylvöä. Kuitenkin kokonaisuus ratkaisee käytettävät menetelmät ja esimerkiksi kaluston ja tekijän saaminen saattaa vaikuttaa toteutukseen.

    VastaaPoista
  2. Mitenköhän ne metsät ennen oikein osasivatkaan kasvaa? Ei siellä kyntäneet kuin lehmät ja hevoset laitumillaan.
    Tuollaisen "kynnön" jälkeen ei kasva mikään pitkään aikaan. :(

    VastaaPoista
  3. Maanmuokkaus parantaa maaperän hydrologisia olosuhteita suotuisemmaksi taimien kasvulle ja vähentää taimien ja muun kasvillisuuden välistä kilpailua. Maanmuokkauksella on kiistaton positiivinen vaikutus taimien pituuskehitykseen ja taimikuolleisuuden hallitsemiseen. Kyllä Suomessa metät osataan hoitaa, varmasti paremmin kuin missään muualla maailmassa. :) Osoituksena siitä on, että metsät kasvaa Suomessa tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Yli sata miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Tuosta määrästä korjataan noin puolet, eli metsävarojen nettokasvu on 50 miljoonaa kiintokuutiota vuodessa! Tämä kasvu on saatu aikaan tehokkaalla uudistamisella ja hyvällä nuorten metsien hoidolla. Virheitä tietysti tapahtuu ja joskus hommat jäö puolitiehen kun ihmisethän näitä tekee.

    Kyllä tuohon metsä syntyy ihan varmasti ja juuri niin nopeasti, tai hitaasti, kuin se noilla selkosilla on ylipäätänsä mahdollista.

    VastaaPoista